06.09.2010 MA
Herätys klo 4:45, lähtö Lahteen 5:30. Bussimatka kului rattoisasti, tosin nälkäisissä ja väsyneissä tunnelmissa.
Lahdessa olimme hieman hukassa, meidät kipattiin vaan jonnekin parkkipaikalle, ennen kuin joku noheva tajusi lähteä suunnistamaan Aliupseerikoulun rakennukseen (jossa siis sijaitsee myös Lääkintäkoulun tilat). Aliupseeri- ja Lääkintäkoulu on "väliaikaisesti" (viimeisien 15 vuoden ajaksi) sijoitettu asumiskiellossa olevaan vanhaan sairaalaan, jossa on ahtaat tilat ja pohjapiirros tosiaankin suunniteltu alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan.
Odotimme Kjääk S:n kanssa innolla pääsevämme samaan tupaan, mutta kuinkas sitten kävikään, asumme eri kerroksissa!
Muuten Lahti on täyttä suklaata. Lahdessa ei tehdä pinkkoja, aikuisia ihmisiä kohdellaan, kuten aikuisia kohdellaan, käytetään palveluspukunakin nollafemmoja ja palveluspukumaihareina ovat M91:et niiden kammottavien AKE:jen sijaan. Ruokailuilla saa jälkkäriä ja ruokailuaika kerrotaan etukäteen. Perjantaisin lomillelähtö 15:45 ja paluu vasta klo 23 mennessa!
Maanantain päiväohjelmassa oli asumisjärjestelyiden hoitamista ja varusteiden hakua sekä oppitunteja ja paloharjoitus.
07.09.2010 TI
Aamupäivä alkoi oppitunneilla ja vedenkäyttökiellolla. Hämmentäviä asioita tapahtui naisten vessassa, kun pytyssä oli höyryävän kuumaa vettä ja kävijä sai takapuolelleen aromaattisen höyrytyksen. (Jep, jossain oli tusahtanut joku putki, ja lounas syötiin muksesissa pakista.)
Oppituntien aiheina oli kaikkia perusjuttuja ensiapuun liittyvästä anatomista. Iltapäivällä oppituntien jälkeen mentiin lippukentälle harjoittelemaan paine- ja kiristysiteen tekoa, sekä evakuoitiin yksi "tiedustelija" ja annettiin ensiapua haavoittuneen reiteen.
Kasarmivapaan aikana käytiin Kjääk S:n kanssa sodessa ja iltapalalla.
08.09.2010 KE
Aamulla oli valokuvaus. Otettiin kurssikuva ja joukko-osastokuva.
Oppitunteja muun muassa aiheesta cABC (c=massiivisen verenvuodon tyydyttäminen, A=airway, eli ilmateiden turvaaminen, B=breathing, hengitys, C=circulation eli verenkierto). Oppituntien jälkeen vedettiin tetsarit niskaan ja mentiin lippukentälle toteuttamaan asioita käytännössä. Mua nosteltiin paareille (potilaan nakki osui kohdalle) vaikka miten ja evakuoitiin ja tehtiin kiristyssidettä ja ties mitä. Joukkueen jätkiin tutustui ihan mukavasti. ("Nyt emäntä on ihan hilijoo, tajuttomana siinä!") Touhu oli välillä fyysisesti melko rankkaa, mutta kuitenkin palkitsevaa.
(Tiesittekö muuten, että lääkintämiehen kuntoisuusluokan pitäisi vastata erikoisjoukoissa palvelevaa? Cooperin pitäsi olla vähintään kolme tonnia... ja syykin selvisi. Esim. reisivaltimo vuotaa pahimmassa tapauksessa litran minuutissa (ihmisessä on n 5l verta) ja jos 90kg äijää pitäisi evakuoida 15m matalana, niin ainakin meikäläisen evakuoimisvauhdilla potilas on kuollut ennen evakuoimisen päättymistä.)
Ensimmäiset iltavapaat kasarmin ulkopuolella. Lähdettiin tyttöjen kanssa käymään mäkkärissä, jonka jälkeen kauppareissulla eksyttiin kävelemään terassin ohi, jossa Kjääk S ja A vaikuttivat ja saivat liittymään seuraansa.
09.09.2010 TO
Kävin aamulla näyttämässä päässäni olevaa pattia veksin lääkärille ja tuomio oli turvonneet imusolmukkeet, joille ei voida tehdä mitään. (tai no, sain mä buranakuurin...) Päivän ohjelmassa oli oikeastaan pelkästään oppitunteja. Eversti piti oppitunnin aiheesta sotavammat, mutta välillä tuntui ettei hän itsekään oikein ollut mukana siinä mitä selitti. Eräs kenttäsairaanhoitajista piti lääkeaineoppitunnin ja sitten tutustuimme ensihoitokortin täyttämiseen ryhmätyön muodossa.
Illalla käytiin ratsumies P:n kanssa tutustumassa uusittuihin pesutiloihin naisten saunavuorolla.
10.09.2010 PE
Päivän ohjelma oli aika kevyttä. Aamulla oppitunnin jälkeen kierrettiin rasteja, joiden aiheina olivat muun muassa ensiapuvälineisiin tutustumista ja treffit Bill Clintonin kanssa, joka siis on kaiken kokenut nukke, jolle saimme laittaa nenänieluputken ja hengitystuubin.
Lounaan jälkeen oli liikuntakoulutusta eli suomeksi sählyä. Matkalla liikuntatiloihin piti olla puettuna pikkumustat (omani ovat kokoa L) smurffien (kokoa M) alle. Lopputulos oli vähän vastaava, kuin olisi tunkenut takapuolen paikalle kaksi ananasta. Jep, olo oli varsin hemaiseva. Sähläämisen jälkeen tväl-tarkastus, aseiden vienti aseholveihin (entisiä ruumishuoneita) ja pikainen sipa, jonka jälkeen lomatarkastukset ja ekoille lomille mars.
maanantai 13. syyskuuta 2010
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Ja niin loppui P-kausi
16.08.2010 MA
Päivän ohjelma alkoi aamulla heti aamupalan jälkeen Kaartin Jääkärirykmentin vuosipäivän juhlalla.
Eli suomeksi: seisoimme ulkona muodossa palttiarallaa 40 min auringon häikäistessä suoraan silmiin ja aseotteita vatkattiin eestaas. Paikalla oli myös bussilastillinen mummoja ja vaareja ja jopa soittokunta sekä isoja pomoja everstistä kenraaliin. Lipunnoston, seppeleenlaskun ja puheen jälkeen jaettiin ylennykset ja virallinen osuus olikin onneksi sitten siinä. Juhlinnan loppupuolella nimittäin alkoi ihan hirveä pyörrytys, josta onneksi selvittiin pienellä pyllistelyllä.
Loppupäivän ohjelmassa oli, koomista kyllä, maastoruokailu. Herrat isot herrat ja kutsuvieraat pääsivät tietenkin evästämään juhlavasti Mukesiin ja helpoimmalla päästiin kun meidät maan matoset laitettiin pakkisafkalle mukesin ulkopuolelle. (Ei muuten mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan se ruokailu, kun koko komppania yritti yhteen aikaan evästää samasta linjastosta...)
Ruokailun jälkeen oli tetsausta, jossa olin pitkästä aikaa täysillä mukana. Aiheena oli taistelijarataan valmistavat rastit.
17.08.2010 TI
Aamu alkoi sulkeisilla. Harjoittelimme valaliikehdintää ja samalla treenasimme seuraavanpäiväistä everstin tarkastusta varten. Siinä sujuikin rattoisasti puoli aamupäivää. Loppupäivän ohjelmassa oli johtajatehtävärata ja harjoitusrasteja taistelijan tutkintoa varten.
Johtajatehtäväradan rasteja oli kaikkiaan viisi ja voin vilpittömästi sanoa, että radan organisointi ei nyt kyllä tällä kertaa mennyt ihan putkeen, sillä jonotin ensimmäiselle rastille tunnin. Samassa ajassa taistelijatoverini ehtivät suorittaa kaksi tai jopa kolme rastia. Rastit olivat ihan mielenkiintoisia, mutta alun jonottaminen söi tehtävien mielekkyyttä, ja kun vihdoin pääsin ensimmäiselle rastille, halusin suoriutua siitä mahdollisimmän nopeasti, mikä tietenkin näkyi myös pisteissäni.
Johtajatehtäväradan jälkeen suuntasimme pienissä ryhmissä kohti taistelijaradan harjoitusrasteja. Rastit käsittelivät suurimmaksi osaksi jo ennestään tuttuja asioita, kuten telamiinaa, käsikranaattia, kevyttä kertasinkoa, ensiavun antoa ja suojelukoulutusta.
Suojelukoulutusrastilla tuli paljon uutta asiaa, koska olin ensimmäisellä kerralla ollut viissiin VP ja tupakaverien lavea selostus ei tietenkään ole verrattavissa asioiden toteuttamiseen itse käytännössä. Suojelukoulutusrastin jälkeen jäi lievä paniikki, muistettavia asioita oli miljoona, ja ne kaikki pitäisi osata sujuvasti torstain taistelijan tutkinnossa.
18.08.2010 KE
Päivän ohjelmassa: Everstin tarkastuskäynti
Aamulla oli taas sulkeiset, jonka jälkeen oli kuuden minuutin edustavana esiintyminen tarkastajille (joop, ei menny putkeen seiskalla, ei) ja sitten odoteltiin everstin pitämää tupa- kaappi- ja siisteystarkastusta. (Jäpitettiin punkkien välissä n. 45min.)
Loppupäivän ohjelmassa kaikkea pientä sälää, kuten valaoppitunti, varusvarastolla käynti ja tväl-tarkastus. Lähinnä kerättiin voimia taistelijan tutkintoon.
19.08.2010 TO
Aamulla _taas_ sulkeiset, jotka olivat pitkät ja piinalliset. Sulkeisten yhteydessä harjoiteltiin ohimarssia kyllästymiseen asti ja Ylil L veti tahtimarssin väärään tahtiin, joka oli lievästi häiritsevää muun joukkueen suorituksen kannalta. Aamun sulkeisten jälkeen oli helpottavaa päästä suorittamaan taistelijarataa.
Taistelijarata
1. rasti: suojeluhälytys (ois voinu mennä paremminkin)
2. rasti: hengaus poterossa ja yllättäen aseeseen tulee häiriö (joo, sitä päätä vois pistää alas ja myös latausliikkeen tekeminen lippaan paikoilleen laiton jälkeen vois olla aika pop, varsinkin jos sitä vihollista aikoo vielä ampua...)
3. rasti: aseen puhdistus (skarppasin, täydet pisteet!)
4. rasti: epäsuora tuli
5. rasti: taas poteroitumista, tällä kertaa lippaan vaihdolla
6. rasti: taistelijaparin eteneminen, kuitenkin yksilösuorituksena eli suomeksi kaikkien rakastamaa syöksymistä (Alok S. tuvastamme rikkoi rastilla housunsa ja polvensa, mutta onneksi hän eteni seuraavaksi ensiapurastille, jossa lämit olivat valmiina paikkaamaan polvea.)
7. rasti: telamiina (lähes täydet pisteet)
8. rasti: ensiapu (unohdin rastille lippaani, joka kävi ilmi kolme rastia myöhemmin, ja sitten hävetti. Sain kuitenkin lippaani takaisin myöhemmin särmällä toimistokäyttäytymisellä...)
9. rasti: tunnussana, RÄPYLÄ-KÄSI
10. rasti: käsikranaatti (joo, eihän se nyt vieläkään pitkälle lentäny, mutta lensi sentään jonnekkin, enkä heittäny päin puuta, kuten Alok J:lle kävi ja kranaatti kimposi takaisin heittäjänsä luo...)
11. rasti: kevyt kertasinko ("Ai missä se tuhottava vaunu on?"... "Ai se oli tuolla, noh, ei toi nyt tosissaan taida olla 250m päässä... Ai tonne on vai vaan 80m?... No aina ei mee nallekarkit tasan.")
12. rasti: varusteiden tarkastus
Taistelijaradalta poistuessamme Alok B. nyrjäytti nilkkansa ja sai tuomion kulkea kepeillä omasta mielestään hieman turhan pitkän tovin.
"Tänään alokkaita, huomenna kaartinjääkäreitä, ehkä joskus alikersantteja, mutta ei koskaan joukkuetta, miehet!"
Illalla iltahartaus ja lipunlasku, rauohoittumista ennen seuraavan päivän valaa.
Saatiin myös suomenliput lomapuvun hihaan.
20.08.2010 PE Valapäivä
Kauan odotettu valapäivä. Mukes pisti parastaan, aamupala ja lounas olivat poikkeuksellisen hyviä.
Lähdimme reippaasti ennen puolta päivää kruunuesineet (kännykkä, lompakko, avaimet) taskussa, rynnäkkökiväärit sylissä tilausbusseilla poliisisaattueessa kohti Kauniaisia. Jotta kaikki saatiin pisteestä A pisteeseen B, tarvittiin 20 linja-autoa ja x poliisia ohjaamaan liikennettä.
Bussissa hieman levoton tunnelma, toisia jännitti ja toisia jännitti enemmän. Seurasimme mielenkiinnolla muun muassa pilviä ja arvoimme sitä, että sataako vaiko eikö. Kun vihdoin seisoimme muodossa (joka oli mutkalla kuin auringossa paahtuneet ratakiskot) urheilukentällä, aurinko pilkisti pilvien takaa ja häikäisi jo tutuksi käyneellä tavalla silmiimme kun puheita pidettiin.
Hups vain ja huomasin olevani kaartinjääkäri. Tilaisuus oli yllättävän lyhyt, porukkaa ei edes tippunut (pyörtynyt) niin paljon, kuin aluksi pelkäsimme.
Tilaisuus "huipentui" ohimarssiin, joka allekirjoittaneen kohdalla kyllä meni ihan vituralleen. Lohdutuksekseni voin todeta, että ei ne muutkaan kuulemma olleet pysyneet tahdissa.
Päästiin aikaisin lomille ja su-ma yönä tiedossa päivystysnakki.
22.08.2010 SU - 23.08.2010 MA
Päivystin yöllä 2. apupäivystäjän tehtävissä. Minut herätettiin 02:40, eli 5 min etuajassa (ei, en hyppinyt riemusta). Päivystykseni kohokohta: aamuviiden aikaan tehdyllä kierroksella havaitsin tiputtavan hanan yläkerran pohjoispäädyn wc:tiloissa.
Päiväohjelmassa RK 3 eli 10 laukausta polvelta ja ATT (ampumataitotesti) jonka joukkueet 5 ja 7 saivat yllättäen ampua vain kerran, toisin kuin kaikki muut joukkueet, jotka ampuivat ATT:n kahdesti. Jep, ei menny nallekarkit taaskaan tasan. Oma tulokseni 8/12, ei valitettavasti oikeuta kuntoisuuslomaan, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla... Ampumaratailun jälkeen pakkiruokailu ja muilla tetsausta - Kjääk I lähti hammaslääkäriin.
Illalla täytettiin Sikalistaa, voi sitä huvia.
Käytiin myös Kjääk S:n kanssa grillillä ja heitettiin läppää aiheesta "trooppinen iho" ja "apaattinen iho".
"Ei, mun iho ei pukkaa palmuja, joo ei, mun iho ei muutu apaattiseksi väsyttyään palmujen kasvatukseen, se on ihan vaan atooppinen."
24.08.2010 TI
Aamulla minuutilla kaikki tupamme naiset minua lukuun ottamatta lähtivät tuvasta. (Olin siis naisista ainoa, joka kykeni palvelukseen.)
Päivän ohjelmassa oli ampumaleirille valmistavia rasteja aiheina muun muassa taistelijaparin eteneminen ja käsikranaatti. KES-rasti oli ahterista, koska singot olivat hiekkaisia, satoi, käteni olivat märät ja singot jumittivat (joo, ja mua väsytti ja polvet oli hajalla tetsauksen jäljiltä ja ja ja...) Viimeinen rasti oli taistelijaparin puolustus, jonka jälkeen päästiin vihdoin syömään.
Loppupäivä rötvättiin, tosi ohjelmassa yksi oppitunti ja halukkuuskyselyn täyttäminen.
Sikalista ei mennyt vieläkään läpi: "Tää on ihan vitun säälittävää, koittakaa nyt keksiä vähän enemmän."
25.08.2010 KE
Ampumaleiri, jolle en sitten osallistunut. Tein viimehetkellä päätöksen lähteä veksiin ja päivystäjän kysellessä, miksen ilmoittautunut normaalisti vaan vasta jälkikäteen, vastasin: "Herra alikersantti, en tiennyt heti herättyäni olevani näin pilkullinen." Päivystäjällä ei ollut mitään lisättävää.
Joop, veksissä jonotettuani 2h 25 min (uusi ennätys) tuomioksi tuli joko syyhy tai enterorokko eli tuttavallisemmin suu- ja sorkkatauti. Lääkäri hieroi suuria karvaisia käsiään ja oli ihan innoissaan "Jaaha, vai että saadaan me tänne vihdoinkin joku epidemia, olinkin jo odottanut milloin ensimmäinen enterorokkotapaus ilmestyy". Sain syyhylääkettä josta ei ollut mitään iloa ja nukuin koko päivän. Taistelijan tutkinnon pisteiksi paljastuivat 89/110.
26.08.2010 TO
Mitä tänään tapahtui? No ei oikein mitään. Menin ulos ensimmäistä kertaa koko päivänä vasta päivällisen aikaan, jolloin tietysti satoi. Muuten nukuin koko päivän.
Meillä oli kaappitarkastus, johon jouduin osallistumaan vaikka olinkin VP (eli vapautettu palveluksesta ruokailuja lukuun ottamatta - mikä logiikka!) sekä tväl-tarkastus. Osallistumiseni aiheutti hämmennystä myös muissa, kuin minussa.
Kok H: "Ööh, oletko antanut I:lle luvan osallistua tarkastukseen ilman asetta?"
Kok S: "Olen."
Kok H: "No mitä sille sitten sanotaan? Öljytään ja kootaan?"
Kok S: "Sano että kasataan vaan."
Kok H: "Kasataan vaan."
Huomenna kolmas ja viimeinen mahdollisuus suorittaa lähtötasotestin cooper. Olen ollut kaksi päivää VP ja olo on edelleen hutera ja epämääräinen, paukamat ja pilkut punottaa ihan entisellä tavallaan, mutta ei kai tässä auta mukaan kuin yrittää parhaansa. Nukkuminen voisi olla aika pop... eikun: "Mitä eroa on I:llä ja dalmaattialaisella?" -"No, ei niillä oikeen oo (paitsi I:llä ei oo häntää)."
27.08.2010 PE
Jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin paska päivä.
Aamulla olo oli heikko ja tietysti silloin oli kapteenin pitämä haastattelu jossa läsnä kaikki mahdolliset kapiaiset. Jonotettiin pieni iäisyys ja kun vihdoin pääsin tilanteesta pois, en tiennyt nauraisinko vaiko itkisinkö, joten valitsin jälkimmäisen, mistä ei sitten meinannut millään tulla loppua.
Iltapäivällä oli cooper, joka - kuten arvata saattoi - ei mennyt kovin kummoisesti. Huomionarvoista on kuitenki se, että juoksin koko 12min, vaikka viimeisellä kierroksella silmissäni sumeni niin tehokkaasti, etten oikein nähnyt eteeni, enkä uskaltanut juosta kovin kovaa, koska en nähnyt missä menin. Kipenänä urheilu ei ole kovin fiksua - lopputuloksesta joutuu kärsimään ihan itse (tässä tapauksessa lopun päivää kestävä paha olo jossa vaikuttavina tekijöinä yökötys ja päänsärky, johon ei auttanut edes tonninen panadol ja 600 burana) - ihan vaan tiedoksi kaltaisilleni pölvästeille.
28.08.2010 LA
Rästipäivä. Marssimme 14 km, eli kahdesti kuntsarilenkin ympäri ja leikimme bändien keksimisleikkiä koko matkan. (Aloitetaan a:sta, sanotaan joku a:lla alkava bändi, ja seuraavana vuorossa olevan täytyy keksiä bändi joka alkaa samalla kirjaimella kuin edellisen sanoma loppuu.) Päästiin aikaisin lomille.
31.08.2010 TI
Aika lepi päivä. Ohjelmassa oli kokovarustarkastus (ei kokoVARTALOtarkastus, kuten olin viikko-ohjelmastamme ihmetellen lukenut). Raahasimme siis kaapin sisällön käytävälle ja ihmettelimme artikkeleita, joiden omistamisesta emme edes olleet tietoisia.
Tarkastuksen jälkeen oppitunti ja johtajaprofiilin täyttö, sekä tilaisuus nähdä P-kaudella keräämät pisteemme.
Saimme epävirallisesti kuulla Kjääk S:n kanssa, että lähdemme Lahteen lääkintämieskurssille.
01.09.2010 KE
Aamulla P-kauden päätöstilaisuuden jälkeen, saimme tietää kuka valittiin minnekin. Pääsymme lämäreiksi vahvistui.
Päiväohjelmassa valokuvaus. Koko komppania seisoi hienosti valokuvaan aseteltuna ja odotti, josko taivaalta lipuisi sopiva pikku pilvi auringon eteen, jottei kaikilla olisi kuvassa häikäisystä johtuen silmät kiinni. (No on varmaan kuitenkin, koska tuuli huiski silmissä niin, että kaikilla valui vedet melko vuolaasti, ellei sitten ollut silmät kiinni.)
Komppaniakuvan jälkeen otettiin joukkuekuva, ja odotellessamme meille opetettiin Robin Hood-ojennus. Suuntamies tekee käsillään likkeen joka imitoi jousen jännittämistä, ja vieressä oleva sanoo "wiuh" ja kääntää pään, jolloin seuraava sanoo "wiuh" ja kääntää pään kohti seuraavaa. Tämä toistuu aina toiseksi viimeiseen mieheen asti, jonka jälkeen viimeinen mies sanoo "dojojojoing" ja huojuu hetken paikoillaan (ellei koko joukkue kokelaat mukaan lukien repeä nauramaan).
Joukkuekuvan jälkeen otettiin tupakuvat ja halukkaat pääsivät otattamaan itsestään vielä yksittäiskuvat. Tämän jälkeen me saarelta väliaikaisesti poistuvat kävimme palauttamassa tväl-materiaalin varastolle, jonka jälkeen oli pyykinvaihto (vaihdoin peräti kaksi pyyhettä) ja loppupäivän ohjelmassa ei ollut mitään lööbailua ihmeellisempää.
02.09.2010 TO
Ohjelmassa oppitunti Lahteen lähtijöille.
Tuvassa oli levoton tunnelma, sillä oli viimeinen ilta, jolloin me kaikki kuusi tyttöä olimme vielä yhdessä.
Ruokalistalla oli hernekeittoa (kuten aina torstaisin) ja nyt ensimmäistä kertaa pannaria ja mansikkahilloa!
03.09.2010 PE
Saarensisäiset muutot.
Herätys klo 05:30, paitsi naisten tuvassa, jossa töhö apupäivystäjä rääkyi taas klo 05:15 niin, ettei kukaan voinut olla heräämättä. Aliupseerikouluun lähtevät Kjääk:t R, B ja H lähtivät etuaamupalalle, josta palattuaan alkoivat heti siirtää omaisuuttaan pihalle ja sieltä kohti AUKin tiloja.
Kjääk Ä sai toivomansa paikan soittokunnasta ja muuttin Spolk:in naisten tupaan. Jäimme Kjääk S:n kanssa aamupalan jälkeen hetkeksi vanhaan tupaamme, josta siirsimme vauhtisäkit luutn. W:n valvovien silmien alla "jemmaan" mistä saisimme likaiset lakanamme ja varusteemme takaisin, sitten kun se aika viiden viikon päästä koittaisi.
Yksikössä yleinen siivous. Tulevat lämärit jätettiin pihalle vesisateen ja viiman armoille "vartioon" puoleksitoista tunniksi, kun muut siivosivat. Ja sitten ne atlantin kokoisissa lätäköissä lionneet vauhtisäkit kannettiin taikaisin sisälle uusiin tupiin ja sitten siivottiin taas.
Iltapäivällä tuleville lämäreille iski nakki. Kellarikerroksessa sijaitseva kokelastupa piti tyhjentää eli kantaa kalusteet (12 sänkyä ja kaappia) kolmanteen kerrokseen ullakolle. Jep jep, 270 vrk hyviä hommia. Päästiin kuitenkin etuajassa lomille, joten emme valita.
* * *
Yhteenvetona P-kaudesta voisin sanoa, että jos nyt alottaisin koko touhun uudestaan, niin miettisin kahteen kertaan veksiin menemistä sittenkin, kun on pää kainalossa, ja voisi olla, että jättäisin menemättä. Elämästä viisastuneena: jos tahdot aukkiin, älä mene veksiin ellei ole aivan pakko, ja mieti sittenkin vielä onko ihan pakko. Toki jos tahdot pitää itsesi ehjänä, eikä intti ole koko elämä, ei kannata hajottaa itseään, sillä elämä jatkuu intin jälkeenkin.
(Joo, saatto kuulostaa vähän katkeralta, mutta loppujenlopuksi olen hyvin tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseen.)
Huomenna kohti Lahtea ja uusia haasteita. Kyyti lähtee klo 05:30!
Päivän ohjelma alkoi aamulla heti aamupalan jälkeen Kaartin Jääkärirykmentin vuosipäivän juhlalla.
Eli suomeksi: seisoimme ulkona muodossa palttiarallaa 40 min auringon häikäistessä suoraan silmiin ja aseotteita vatkattiin eestaas. Paikalla oli myös bussilastillinen mummoja ja vaareja ja jopa soittokunta sekä isoja pomoja everstistä kenraaliin. Lipunnoston, seppeleenlaskun ja puheen jälkeen jaettiin ylennykset ja virallinen osuus olikin onneksi sitten siinä. Juhlinnan loppupuolella nimittäin alkoi ihan hirveä pyörrytys, josta onneksi selvittiin pienellä pyllistelyllä.
Loppupäivän ohjelmassa oli, koomista kyllä, maastoruokailu. Herrat isot herrat ja kutsuvieraat pääsivät tietenkin evästämään juhlavasti Mukesiin ja helpoimmalla päästiin kun meidät maan matoset laitettiin pakkisafkalle mukesin ulkopuolelle. (Ei muuten mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan se ruokailu, kun koko komppania yritti yhteen aikaan evästää samasta linjastosta...)
Ruokailun jälkeen oli tetsausta, jossa olin pitkästä aikaa täysillä mukana. Aiheena oli taistelijarataan valmistavat rastit.
17.08.2010 TI
Aamu alkoi sulkeisilla. Harjoittelimme valaliikehdintää ja samalla treenasimme seuraavanpäiväistä everstin tarkastusta varten. Siinä sujuikin rattoisasti puoli aamupäivää. Loppupäivän ohjelmassa oli johtajatehtävärata ja harjoitusrasteja taistelijan tutkintoa varten.
Johtajatehtäväradan rasteja oli kaikkiaan viisi ja voin vilpittömästi sanoa, että radan organisointi ei nyt kyllä tällä kertaa mennyt ihan putkeen, sillä jonotin ensimmäiselle rastille tunnin. Samassa ajassa taistelijatoverini ehtivät suorittaa kaksi tai jopa kolme rastia. Rastit olivat ihan mielenkiintoisia, mutta alun jonottaminen söi tehtävien mielekkyyttä, ja kun vihdoin pääsin ensimmäiselle rastille, halusin suoriutua siitä mahdollisimmän nopeasti, mikä tietenkin näkyi myös pisteissäni.
Johtajatehtäväradan jälkeen suuntasimme pienissä ryhmissä kohti taistelijaradan harjoitusrasteja. Rastit käsittelivät suurimmaksi osaksi jo ennestään tuttuja asioita, kuten telamiinaa, käsikranaattia, kevyttä kertasinkoa, ensiavun antoa ja suojelukoulutusta.
Suojelukoulutusrastilla tuli paljon uutta asiaa, koska olin ensimmäisellä kerralla ollut viissiin VP ja tupakaverien lavea selostus ei tietenkään ole verrattavissa asioiden toteuttamiseen itse käytännössä. Suojelukoulutusrastin jälkeen jäi lievä paniikki, muistettavia asioita oli miljoona, ja ne kaikki pitäisi osata sujuvasti torstain taistelijan tutkinnossa.
18.08.2010 KE
Päivän ohjelmassa: Everstin tarkastuskäynti
Aamulla oli taas sulkeiset, jonka jälkeen oli kuuden minuutin edustavana esiintyminen tarkastajille (joop, ei menny putkeen seiskalla, ei) ja sitten odoteltiin everstin pitämää tupa- kaappi- ja siisteystarkastusta. (Jäpitettiin punkkien välissä n. 45min.)
Loppupäivän ohjelmassa kaikkea pientä sälää, kuten valaoppitunti, varusvarastolla käynti ja tväl-tarkastus. Lähinnä kerättiin voimia taistelijan tutkintoon.
19.08.2010 TO
Aamulla _taas_ sulkeiset, jotka olivat pitkät ja piinalliset. Sulkeisten yhteydessä harjoiteltiin ohimarssia kyllästymiseen asti ja Ylil L veti tahtimarssin väärään tahtiin, joka oli lievästi häiritsevää muun joukkueen suorituksen kannalta. Aamun sulkeisten jälkeen oli helpottavaa päästä suorittamaan taistelijarataa.
Taistelijarata
1. rasti: suojeluhälytys (ois voinu mennä paremminkin)
2. rasti: hengaus poterossa ja yllättäen aseeseen tulee häiriö (joo, sitä päätä vois pistää alas ja myös latausliikkeen tekeminen lippaan paikoilleen laiton jälkeen vois olla aika pop, varsinkin jos sitä vihollista aikoo vielä ampua...)
3. rasti: aseen puhdistus (skarppasin, täydet pisteet!)
4. rasti: epäsuora tuli
5. rasti: taas poteroitumista, tällä kertaa lippaan vaihdolla
6. rasti: taistelijaparin eteneminen, kuitenkin yksilösuorituksena eli suomeksi kaikkien rakastamaa syöksymistä (Alok S. tuvastamme rikkoi rastilla housunsa ja polvensa, mutta onneksi hän eteni seuraavaksi ensiapurastille, jossa lämit olivat valmiina paikkaamaan polvea.)
7. rasti: telamiina (lähes täydet pisteet)
8. rasti: ensiapu (unohdin rastille lippaani, joka kävi ilmi kolme rastia myöhemmin, ja sitten hävetti. Sain kuitenkin lippaani takaisin myöhemmin särmällä toimistokäyttäytymisellä...)
9. rasti: tunnussana, RÄPYLÄ-KÄSI
10. rasti: käsikranaatti (joo, eihän se nyt vieläkään pitkälle lentäny, mutta lensi sentään jonnekkin, enkä heittäny päin puuta, kuten Alok J:lle kävi ja kranaatti kimposi takaisin heittäjänsä luo...)
11. rasti: kevyt kertasinko ("Ai missä se tuhottava vaunu on?"... "Ai se oli tuolla, noh, ei toi nyt tosissaan taida olla 250m päässä... Ai tonne on vai vaan 80m?... No aina ei mee nallekarkit tasan.")
12. rasti: varusteiden tarkastus
Taistelijaradalta poistuessamme Alok B. nyrjäytti nilkkansa ja sai tuomion kulkea kepeillä omasta mielestään hieman turhan pitkän tovin.
"Tänään alokkaita, huomenna kaartinjääkäreitä, ehkä joskus alikersantteja, mutta ei koskaan joukkuetta, miehet!"
Illalla iltahartaus ja lipunlasku, rauohoittumista ennen seuraavan päivän valaa.
Saatiin myös suomenliput lomapuvun hihaan.
20.08.2010 PE Valapäivä
Kauan odotettu valapäivä. Mukes pisti parastaan, aamupala ja lounas olivat poikkeuksellisen hyviä.
Lähdimme reippaasti ennen puolta päivää kruunuesineet (kännykkä, lompakko, avaimet) taskussa, rynnäkkökiväärit sylissä tilausbusseilla poliisisaattueessa kohti Kauniaisia. Jotta kaikki saatiin pisteestä A pisteeseen B, tarvittiin 20 linja-autoa ja x poliisia ohjaamaan liikennettä.
Bussissa hieman levoton tunnelma, toisia jännitti ja toisia jännitti enemmän. Seurasimme mielenkiinnolla muun muassa pilviä ja arvoimme sitä, että sataako vaiko eikö. Kun vihdoin seisoimme muodossa (joka oli mutkalla kuin auringossa paahtuneet ratakiskot) urheilukentällä, aurinko pilkisti pilvien takaa ja häikäisi jo tutuksi käyneellä tavalla silmiimme kun puheita pidettiin.
Hups vain ja huomasin olevani kaartinjääkäri. Tilaisuus oli yllättävän lyhyt, porukkaa ei edes tippunut (pyörtynyt) niin paljon, kuin aluksi pelkäsimme.
Tilaisuus "huipentui" ohimarssiin, joka allekirjoittaneen kohdalla kyllä meni ihan vituralleen. Lohdutuksekseni voin todeta, että ei ne muutkaan kuulemma olleet pysyneet tahdissa.
Päästiin aikaisin lomille ja su-ma yönä tiedossa päivystysnakki.
22.08.2010 SU - 23.08.2010 MA
Päivystin yöllä 2. apupäivystäjän tehtävissä. Minut herätettiin 02:40, eli 5 min etuajassa (ei, en hyppinyt riemusta). Päivystykseni kohokohta: aamuviiden aikaan tehdyllä kierroksella havaitsin tiputtavan hanan yläkerran pohjoispäädyn wc:tiloissa.
Päiväohjelmassa RK 3 eli 10 laukausta polvelta ja ATT (ampumataitotesti) jonka joukkueet 5 ja 7 saivat yllättäen ampua vain kerran, toisin kuin kaikki muut joukkueet, jotka ampuivat ATT:n kahdesti. Jep, ei menny nallekarkit taaskaan tasan. Oma tulokseni 8/12, ei valitettavasti oikeuta kuntoisuuslomaan, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla... Ampumaratailun jälkeen pakkiruokailu ja muilla tetsausta - Kjääk I lähti hammaslääkäriin.
Illalla täytettiin Sikalistaa, voi sitä huvia.
Käytiin myös Kjääk S:n kanssa grillillä ja heitettiin läppää aiheesta "trooppinen iho" ja "apaattinen iho".
"Ei, mun iho ei pukkaa palmuja, joo ei, mun iho ei muutu apaattiseksi väsyttyään palmujen kasvatukseen, se on ihan vaan atooppinen."
24.08.2010 TI
Aamulla minuutilla kaikki tupamme naiset minua lukuun ottamatta lähtivät tuvasta. (Olin siis naisista ainoa, joka kykeni palvelukseen.)
Päivän ohjelmassa oli ampumaleirille valmistavia rasteja aiheina muun muassa taistelijaparin eteneminen ja käsikranaatti. KES-rasti oli ahterista, koska singot olivat hiekkaisia, satoi, käteni olivat märät ja singot jumittivat (joo, ja mua väsytti ja polvet oli hajalla tetsauksen jäljiltä ja ja ja...) Viimeinen rasti oli taistelijaparin puolustus, jonka jälkeen päästiin vihdoin syömään.
Loppupäivä rötvättiin, tosi ohjelmassa yksi oppitunti ja halukkuuskyselyn täyttäminen.
Sikalista ei mennyt vieläkään läpi: "Tää on ihan vitun säälittävää, koittakaa nyt keksiä vähän enemmän."
25.08.2010 KE
Ampumaleiri, jolle en sitten osallistunut. Tein viimehetkellä päätöksen lähteä veksiin ja päivystäjän kysellessä, miksen ilmoittautunut normaalisti vaan vasta jälkikäteen, vastasin: "Herra alikersantti, en tiennyt heti herättyäni olevani näin pilkullinen." Päivystäjällä ei ollut mitään lisättävää.
Joop, veksissä jonotettuani 2h 25 min (uusi ennätys) tuomioksi tuli joko syyhy tai enterorokko eli tuttavallisemmin suu- ja sorkkatauti. Lääkäri hieroi suuria karvaisia käsiään ja oli ihan innoissaan "Jaaha, vai että saadaan me tänne vihdoinkin joku epidemia, olinkin jo odottanut milloin ensimmäinen enterorokkotapaus ilmestyy". Sain syyhylääkettä josta ei ollut mitään iloa ja nukuin koko päivän. Taistelijan tutkinnon pisteiksi paljastuivat 89/110.
26.08.2010 TO
Mitä tänään tapahtui? No ei oikein mitään. Menin ulos ensimmäistä kertaa koko päivänä vasta päivällisen aikaan, jolloin tietysti satoi. Muuten nukuin koko päivän.
Meillä oli kaappitarkastus, johon jouduin osallistumaan vaikka olinkin VP (eli vapautettu palveluksesta ruokailuja lukuun ottamatta - mikä logiikka!) sekä tväl-tarkastus. Osallistumiseni aiheutti hämmennystä myös muissa, kuin minussa.
Kok H: "Ööh, oletko antanut I:lle luvan osallistua tarkastukseen ilman asetta?"
Kok S: "Olen."
Kok H: "No mitä sille sitten sanotaan? Öljytään ja kootaan?"
Kok S: "Sano että kasataan vaan."
Kok H: "Kasataan vaan."
Huomenna kolmas ja viimeinen mahdollisuus suorittaa lähtötasotestin cooper. Olen ollut kaksi päivää VP ja olo on edelleen hutera ja epämääräinen, paukamat ja pilkut punottaa ihan entisellä tavallaan, mutta ei kai tässä auta mukaan kuin yrittää parhaansa. Nukkuminen voisi olla aika pop... eikun: "Mitä eroa on I:llä ja dalmaattialaisella?" -"No, ei niillä oikeen oo (paitsi I:llä ei oo häntää)."
27.08.2010 PE
Jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin paska päivä.
Aamulla olo oli heikko ja tietysti silloin oli kapteenin pitämä haastattelu jossa läsnä kaikki mahdolliset kapiaiset. Jonotettiin pieni iäisyys ja kun vihdoin pääsin tilanteesta pois, en tiennyt nauraisinko vaiko itkisinkö, joten valitsin jälkimmäisen, mistä ei sitten meinannut millään tulla loppua.
Iltapäivällä oli cooper, joka - kuten arvata saattoi - ei mennyt kovin kummoisesti. Huomionarvoista on kuitenki se, että juoksin koko 12min, vaikka viimeisellä kierroksella silmissäni sumeni niin tehokkaasti, etten oikein nähnyt eteeni, enkä uskaltanut juosta kovin kovaa, koska en nähnyt missä menin. Kipenänä urheilu ei ole kovin fiksua - lopputuloksesta joutuu kärsimään ihan itse (tässä tapauksessa lopun päivää kestävä paha olo jossa vaikuttavina tekijöinä yökötys ja päänsärky, johon ei auttanut edes tonninen panadol ja 600 burana) - ihan vaan tiedoksi kaltaisilleni pölvästeille.
28.08.2010 LA
Rästipäivä. Marssimme 14 km, eli kahdesti kuntsarilenkin ympäri ja leikimme bändien keksimisleikkiä koko matkan. (Aloitetaan a:sta, sanotaan joku a:lla alkava bändi, ja seuraavana vuorossa olevan täytyy keksiä bändi joka alkaa samalla kirjaimella kuin edellisen sanoma loppuu.) Päästiin aikaisin lomille.
31.08.2010 TI
Aika lepi päivä. Ohjelmassa oli kokovarustarkastus (ei kokoVARTALOtarkastus, kuten olin viikko-ohjelmastamme ihmetellen lukenut). Raahasimme siis kaapin sisällön käytävälle ja ihmettelimme artikkeleita, joiden omistamisesta emme edes olleet tietoisia.
Tarkastuksen jälkeen oppitunti ja johtajaprofiilin täyttö, sekä tilaisuus nähdä P-kaudella keräämät pisteemme.
Saimme epävirallisesti kuulla Kjääk S:n kanssa, että lähdemme Lahteen lääkintämieskurssille.
01.09.2010 KE
Aamulla P-kauden päätöstilaisuuden jälkeen, saimme tietää kuka valittiin minnekin. Pääsymme lämäreiksi vahvistui.
Päiväohjelmassa valokuvaus. Koko komppania seisoi hienosti valokuvaan aseteltuna ja odotti, josko taivaalta lipuisi sopiva pikku pilvi auringon eteen, jottei kaikilla olisi kuvassa häikäisystä johtuen silmät kiinni. (No on varmaan kuitenkin, koska tuuli huiski silmissä niin, että kaikilla valui vedet melko vuolaasti, ellei sitten ollut silmät kiinni.)
Komppaniakuvan jälkeen otettiin joukkuekuva, ja odotellessamme meille opetettiin Robin Hood-ojennus. Suuntamies tekee käsillään likkeen joka imitoi jousen jännittämistä, ja vieressä oleva sanoo "wiuh" ja kääntää pään, jolloin seuraava sanoo "wiuh" ja kääntää pään kohti seuraavaa. Tämä toistuu aina toiseksi viimeiseen mieheen asti, jonka jälkeen viimeinen mies sanoo "dojojojoing" ja huojuu hetken paikoillaan (ellei koko joukkue kokelaat mukaan lukien repeä nauramaan).
Joukkuekuvan jälkeen otettiin tupakuvat ja halukkaat pääsivät otattamaan itsestään vielä yksittäiskuvat. Tämän jälkeen me saarelta väliaikaisesti poistuvat kävimme palauttamassa tväl-materiaalin varastolle, jonka jälkeen oli pyykinvaihto (vaihdoin peräti kaksi pyyhettä) ja loppupäivän ohjelmassa ei ollut mitään lööbailua ihmeellisempää.
02.09.2010 TO
Ohjelmassa oppitunti Lahteen lähtijöille.
Tuvassa oli levoton tunnelma, sillä oli viimeinen ilta, jolloin me kaikki kuusi tyttöä olimme vielä yhdessä.
Ruokalistalla oli hernekeittoa (kuten aina torstaisin) ja nyt ensimmäistä kertaa pannaria ja mansikkahilloa!
03.09.2010 PE
Saarensisäiset muutot.
Herätys klo 05:30, paitsi naisten tuvassa, jossa töhö apupäivystäjä rääkyi taas klo 05:15 niin, ettei kukaan voinut olla heräämättä. Aliupseerikouluun lähtevät Kjääk:t R, B ja H lähtivät etuaamupalalle, josta palattuaan alkoivat heti siirtää omaisuuttaan pihalle ja sieltä kohti AUKin tiloja.
Kjääk Ä sai toivomansa paikan soittokunnasta ja muuttin Spolk:in naisten tupaan. Jäimme Kjääk S:n kanssa aamupalan jälkeen hetkeksi vanhaan tupaamme, josta siirsimme vauhtisäkit luutn. W:n valvovien silmien alla "jemmaan" mistä saisimme likaiset lakanamme ja varusteemme takaisin, sitten kun se aika viiden viikon päästä koittaisi.
Yksikössä yleinen siivous. Tulevat lämärit jätettiin pihalle vesisateen ja viiman armoille "vartioon" puoleksitoista tunniksi, kun muut siivosivat. Ja sitten ne atlantin kokoisissa lätäköissä lionneet vauhtisäkit kannettiin taikaisin sisälle uusiin tupiin ja sitten siivottiin taas.
Iltapäivällä tuleville lämäreille iski nakki. Kellarikerroksessa sijaitseva kokelastupa piti tyhjentää eli kantaa kalusteet (12 sänkyä ja kaappia) kolmanteen kerrokseen ullakolle. Jep jep, 270 vrk hyviä hommia. Päästiin kuitenkin etuajassa lomille, joten emme valita.
* * *
Yhteenvetona P-kaudesta voisin sanoa, että jos nyt alottaisin koko touhun uudestaan, niin miettisin kahteen kertaan veksiin menemistä sittenkin, kun on pää kainalossa, ja voisi olla, että jättäisin menemättä. Elämästä viisastuneena: jos tahdot aukkiin, älä mene veksiin ellei ole aivan pakko, ja mieti sittenkin vielä onko ihan pakko. Toki jos tahdot pitää itsesi ehjänä, eikä intti ole koko elämä, ei kannata hajottaa itseään, sillä elämä jatkuu intin jälkeenkin.
(Joo, saatto kuulostaa vähän katkeralta, mutta loppujenlopuksi olen hyvin tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseen.)
Huomenna kohti Lahtea ja uusia haasteita. Kyyti lähtee klo 05:30!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)