Aina ei mene nallekarkit tasan

02.08.2010 MA

Paluu lomilta. Tällä kertaa ei mennyt viimetippaan, vaan olin ensimmäinen tuvassamme.

Matkalla portilta kasarmille bongasin perheen, joka oli tulossa uimasta. Perheen tarhaikäinen pikkupoika ei millään meinannut saada silmiään irti loma-asuisesta naistaistelijasta. Sain selkeästikin ensimmäisen ihailijan. ;)

03.08.2010 TI

Aamulla ohjelmassa ensimmäiset sulkeiset rynnäkkökiväärin kanssa. Eteen - vie! Olalle - vie!

Tupakaverilta kuultua:

Alik X: "Ei voi olla noin vaikeaa pitää sitä rynkkyä aloillaan! Se painaa naisten käsipainon verran ja jos joukossamme oleva nainen pystyy tähän, pitäisi teidänkin, miehet!"

Ruokailun jälkeen päivä jatkui suunnistuksella, jossa kävi tietysti perinteiset: ei se mitään parisuunnistusta ollut, vaan minä suunnistin ja viisi taistelijaa hölkyttelee perässä... No, hauskaa se oli siltikin.

Suunnistuksen jälkeen oli päivän kohokohta, uimataitotestit. Menimme MPKK:n "uimahalliin", joka siis käsittää yhden 25m altaan jossa kolme rataa, sekä naisten ja miesten pesutilat. Ohjelmassa oli vapaata polskimista ja saunomista, sekä itse asia - 200m uinti, josta 50m selkää, pysähtymättä.

Muutama sananen intin uimapuvuista:

Naisilla ne ovat mallia mamma ja miehillä mallia minimaalinen. Naisten uima-asu on alhaalta korkea (Baywatch-tyyliin) ja ylhäältä kaula-aukko on niin pieni, että siihen lähes kuristuu. Väriltään nämä ihanuudet ovat sähkönsinisiä, joten kaikki ruumiinkohoumat näkyvät iloisesti läpi. (Jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin pornothan ne ovat.)

Altaan reunalle piti ryhmittyä tiettyyn kellonaikaan mennessä ja muutamaa hetkeä ennen tätä kellonlyömää astelimme tyttöjen kanssa yhtenä naisena pois pukuhuoneen suojista. Miespuoliset taistelijatoverimme olivat jo tietenkin patistettu altaan reunalle, joten meidän viiden naisen riviä tuijotettiin avoimesti, pitkään ja hartaasti. Onneksi testiä valvova yliluutnantti tajusi ahdinkomme ja patisti meidätkin samaan muotoon.

Yllättävintä oli ehkä se, että myös alikersantit antoivat silmiensä levätä avoimesti sektoreilla naistaistelijat. Yliluutnatti taas oli korostetun "viileä". Alokkaiden tuijotuksen toki ymmärtää ihan hyvin, tilanne oli heille todennäköisesti ainoa laatuaan: yli 100 miestä pikkuspeedoissa ja viisi naista kutakuinkin pornoissa uimapuvuissa samassa tilassa.

Iltavapaalla matkatessani portille vastaan kävelee kolmen kokelaan ryhmä. Ensimmäinen vilkaisu: noi on varmaan jotain alokkaita. Toinen vilkaisu: mikä tuolla hihassa muuten kiiltää? Vieraita alikkejahan ei tarvitse tervehtiä...? Kolmas vilkaisu: OMG, NE ON KOKELAITA, NYT KÄTTÄ LIPPAAN NIIN KU OLIS JO! Kaksi kolmesta tervehtii lippaan vedolla takaisin... Ja sitten he tajuavat, etten tosissaan ole mikään Rouva IsoRouva, vaan alokas... :D (Joo, komppanialle on tullut aika reippaasti palautetta siitä, että tervehtiminen on laiskaa ja tervehdyskulttuuri muutenkin heikossa hapessa.)

Mukesissa oli huono salaattipäivä. Lounaalla ei ollut sitrus- ja tomaattiallergikolle syömäkelpoista salaattia eikä sitten tosissaan päivälliselläkään mitään allergiavaihtoehtoja tunnettu.

Kokelaat pitivät ensimmäiset iltavahvuuslaskennat ja pinkka- ja punkkatarkastukset.

Kokelas: "En muuten koskaan ole nähnyt näin hyviä pinkkoja."
Alik S: "Tällä tuvalla onkin koko komppanian särmimmät pinkat!"

04.08.2010 KE

Päivän ohjelmassa oli aamupalan jälkeen P2 Bravo koe, jossa kysyttiin muun muassa tykkäätkö "hakkailusta" ja "flirttailusta". Eli siis kysymykset olivat vähintäänkin aataminaikaisessa sanamuodossa.

Hulluustestin jälkeen otettiin taisteluvarustus kantoon ja suunnattiin kohti ampumarata-aluetta, jossa pysähdyttiin pakkiruokailemaan.

Havainto:

Ensimmäinen kerta tetsari päällä oli OMG-efektin luokkaa: "Eihän tän kanssa voi liikkua, täähän on tosi epämukava ja painaakin ikävästi vääristä paikoista." Nyt kun tetsarin heittää niskaan, se kulkee mukana siinä missä t-paita tai takki.

Ampumaradalla järkytys oli suuri, kun tauluista puuttuivat numerot 1-5. Ohjelmassa oli 2x3kpl kohdistuslaukauksia, joiden ampumista makuulta vaikeutti voimakas auringonpaiste. 2x5 laukauksen "kilpasarja" polvelta ammuttiin pilvisessä ja tuulisessa säässä, niin ei sitten sekään oikein putkeen mennyt. (Tulos: 44. Yhdeksän laukausta pahviläpyskässä, joista 6 maalitaulun alueella.) Ammuntojen välissä kysymykseni herra alikersantille ("Hra alik voinko käydä puskassa? Onko tässä aikaa?") aiheutti mitä hilpeimmän hohotuksen.

Jo parin viikon verran kipuillut päkiäni ärtyi ampumaradalla ja 2x400 buranan jälkeen totesin että veksi kutsuu huomenna.

05.08.2010 TO

Sataa. Ilmottauduin aamulla varuskuntasairaalaan ja odotin lääkärin vastaanotolle pääsyä 2h 15min. Lopputulos oli karu. Lääkäri epäili marssimurtumaa ja antoi 9xVMTL:ää eli vapautusta marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta aina 13. päivään asti. Aamun oppitunnit aiheesta tulevaisuus jäivät siis totaalisesti välistä.

Aamupäivän pyykinvaihto peruttiin ja taistelijatoverini joutuivat lankkaamaan tunnin kenkiään huolimatta siitä, että lankki oli loppu. Myöhemmin kävikin sitten ilmi, että pyykinvaihto pidetäänkin, joten pääsimme sittenkin vaihtamaan astetta haisemattomampiin tamineisiin.

Olen aloittanut uuden harrastuksen, joka on lappujen bongailu. Pyykinvaihdossa: "HUOM! Lukuisista kyselyistä huolimatta emme vaihda VITTU-nimistä tuotetta. Olkaa siis ystävällisiä ja lopettakaa tuotteen mainonta, sillä VITTU ei myöskään ole tulossa valikoimiimme. Ystävällisin terveisin: Varusvaraston väki".

Pinkka- ja punkka-aikaan käy ilmi järkyttäviä paljastuksia: Olen tupamme nuorin! En ole KOSKAAN, IKINÄ, MISSÄÄN ollut nuorin.

06.08.2010 PE

Koko päivän VMTL. Aamulla kavereilla oli taistelukoulutusta, vempat katsoo vierestä. Käsiteltiin etenemistapoja, aiheena myös taistelukoulutusrata, jota kysytään jossain kokeessa josta saa pisteitä ja joka on ihan hemmetin tärkeä. (Tähystä, ammu, tarkista lipas & tavarat, syöksy -> sama uusiks.)

Oppitunti leireilystä, jonka jälkeen liikuntakoulutusta, johon vempat eivät tietenkään osallistu. Alok. I määrättiin laskemaan alok. V:n Cooper-kierroksia ja alok. I välttyi näin komppanian siivoamiselta (45min).

Iltatoimien aikaan levoton meininki tuvassa. Huomasi, että on perjantai ja että leidit ois paljon mielummin pyörinyt jossain tuolla porttien ulkopuolella.

07.08.2010 LA

Edelleen VMTL. Aamupäivän ohjelmassa ensimmäisenä ammunnat, kohdistuslaukaukset makuulta 2x3, sitten makuulta 150 metristä 10 laukausta, lopputulos 84. Sitten 50 metristä viisi laukausta seisoen (asentoa ei oltu harjoiteltu kertaakaan aiemmin) ja viisi laukausta korkeasta polviasennosta. Lopputulos 68p. Yksi ohi taulun.

Ampumaradan jälkeen maastoruokailu ja rasteja käsikranaateista, telamiinasta ja kevyestä kertasingosta. Käsikranaattirastilla harjoiteltiin kranaatin laittamista kuljetuskuntoon ja ampumakuntoon, sekä käsikranaatin heittämistä seisten, korposta ja makuulta. (Joo-o, eihän se minnekään lentänyt. Kuolin, pum. Kuolin, pum. Kuolin, pumpum.)

Seuraavaksi tellurastilla harjoiteltiin kuopan kaivamista, sekä telamiinan oikeaoppista naamiointia. (MUISTAKAA TÄHYSTÄÄ!) Kesäkelillä tellu tulisi laittaa taistelukuntoon viidessä minuutissa ja purkaa (napata mukaan) minuutissa. Tellurasti oli pöljin. Äijät eivät tienneet minne tellunsa hautasivat ja sitten niitä etsittiin. Oikea telamiina on kuitenkin 10kg:n möhkäle, josta 9,5kg TNT:tä...

Kertasinkorasti oli hauskin. Singon kanssa näperreltiin urakalla ja rastin alikit olivat rentoja. Kevyen kertasingon toimintavalmiuteen ja kantovalmiuteen laittaminen on eh-dot-to-mas-ti tekniikkalaji. "Hentoisena" naisena en edes ollut viimeinen, enkä heikoin, siellä oli raavaampia jätkiä joilla oli vaikeuksia homman toteuttamisessa. Kerrankin tunsi itseni jossain asiassa taitavaksi.

Maastoruokailussa oli banaanijogurttia (alik. S:n lempparia!) ja laktoosivammaisille ei tietenkään ollut jogurttia (tai mitään muutakaan) ilman laktoosia.

08.08.2010 SU

Herätys epänormaaliin aikaan 7:30. Brunssin jälkeen ohjelmassa oli ampumaratareissu.

Kohdistukset normaalisti ja RK2, jonka tulos oli 80. Ampumaradalla kersantti painotti hirveästä kiireestä, ja olin hieman hämmentynyt kun hän rupesi käskemään meitä ampuma-asentoon ja lipasta kiinni, ennen kuin oli lipastettu. Katsoin kersanttia kuuleman mukaan tappavalla katseella ja ammunnan jälkeen kersantti totesikin: "Joo ja kersanttikin heräsi tähän päivään klo 10.20, kun I. katsoi tappavasti."

Ohjelma jatkui RK7 ammunnoilla joka suomeksi tarkoittaa kolmea lipasta, joissa jokaisessa kaksi patruunaa sekä kääntyviä maalitauluja. Ensimmäisellä kierroksella taulut olivat näkyvissä viisi sekuntia ja laukauksia tulisi olla kierroksen ja kahden lippaanvaihdon jälkeen taulussa kuusi. Toisella kierroksella taulut näkyy vain kolme sekuntia ja homma toimii samoin (taulut ovat piilossa 15 sekuntia). Viimeisellä kierroksella ammutaan kaksi laukausta viiden sekunnin tauluihin (eli laukaus laukas, taulut kääntyvät, lipas vaihtuu, laukaus laukaus, taulut kääntyvät, lipas vaihtuu ja sama vielä kertaalleen), mistä seuraa että maksimipistemäärän saavuttaa 18 osumalla, jos kaikki ovat taulussa. (Sillä ei siis ole merkitystä, onko osunut seiskaan vai kymppiin, kunhan iskemät ovat maalitaulumylpyrän sisällä.) Itse ammuin 14/18 ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Ampumaradan jälkeen ohjelmassa yllätys yllätys: tetsausta. VMTL:hän kävelee perässä kolme tuntia, mikä siis oli ihan hiivatin fiksua ottaen huomioon, että olin jalkavammainen.

Pakkipäivällisellä oli kerrankin kunnollista ruokaa, riisiä ja tomaattikastikkeessa lillutettuja siipikarjanpalasia. Itsehän olen allerginen tomaatille, joten lopputulos oli tietenkin mitä mielenkiintoisin: I. syö HK:n mikropyttipannuaterian mukesin salissa ja keskustelee keittäjän kanssa pitkään ja hartaasti aiheesta allergiaruokavaliot.

Illalla oli nätti rajunilma. Tytöt pelkäsivät kuollakseen ja puolet saharasta lensi pitkin saarta.

09.08.2010 MA

Mentiin leirille, jossa VMTL-taistelija ei tee yhtään mitään. Paitsi naamioriukuja, vesiputelintäyttöjä ja navesidontaa. Taistelijatoverini kaivoivat paita soijassa poteroita ja itse katson monttu auki vierestä miten kuudessa tunnissa putkahtelee toinen toistaan syvempiä seisomapoteroita...

Ylil. L. piti odotetun saarnan aiheesta kepeänä ei palvella ja terveenä ei mennä veksiin. (Eli yleiskielellä, teet miten päin tahansa, aina teet väärin, sillä veksissähän käy pelkkiä motivaatiovemppaajia...)

Pakkiruokaa, pakkiruokaa, pakkiruokaa. Myönnän, se alkaa olla aika pyllystä. Aina semmosta oksennuksen näköstä mössöä, joka ei sitten oikein maistu millekään. Ainoa postiivinen puoli pakkiruoassa on jälkkärit, joita on joka päivä, ja ne tuppaavat olemaan useimmiten jopa melko laadukkaita.

Ruokailuun liittyvä sattumus:

Alok. T. oli jakomiehenä linjastossa ja kun hän vihdoin pääsi puun juurelle ilmasuojaan evästämään, häntä rupesi kiusaamaan syksyllä valitettavan yleiset ampiaset. Alok. T. rupesi neiteilemään ja kiljui kurkku suorana: "Iik, amppari, mitä mä teen?! Mee pois mun ruoasta!", johon alik. S. totesi että "tehän olette sotilas, sissi(perkele), tappakaa se", mihin alok. T.:"Een mä ole, mä olen vaan linjastoneiti!" :D

Leirillä nukuttiin puolijoukkueteltassa, ensimmäisenä yönä kukaan ei tietenkään saanut pidettyä tulta kaminassa ja lyhtykin temppuili, joten teltta oli kylmä ja pimeä. Aamulla heräsin mielenkiintoiseen tilanteeseen. Olin nukkunut telttapatjani vieressä (jossa atlantin kokoinen lätäkkö yöllisen sateen jäljiltä) ja alik. L. toteaa kuivaan sävyyn "I, te ette sitten tule ensiyönä syliini nukkumaan!"

10.08.2010 TI

Todellista hajoilua huonosti menneen yön jälkeen. Heti aamusta kova luento ylil. L:tä aiheesta x, y ja z. Suunnilleen niin, että "Ryhmällä on pesäke, niin on myös syövällä."

Päivän aikana ihmeteltiin helikoptereita (Heko vasemmalla!), telamiinakujaa (varamiinoite) sekä mennä päristeltiin paukkupatruunoita koko rahan edestä ja ihmeteltiin bajamajalle pääsyn vaikeutta.

03.00-04.00 on maaginen tunti. Olen ollut jokaisella leirillä vartiossa juuri tuolloin. Tiistaista pitäisi olla paljon muutakin sanottavaa, mutta riittänee, jos totean, että oli ensimmäistä kertaa lähtö lähellä, hajoiluaste oli sen verran korkea.

11.08.2010 KE

Poterot täytettiin vaiuhtia pöks pöks.

Veksiin. Aamulla jalka ihan perskurkkanan kipeä. Toiminnat joihin kykenin: istuminen. Tuomio VPx2 ja VMTL.

12.08.2010 TO

Aamulla veksin kautta röntgeniin. EI MURTUMAA! (Siitäs saitte kaikki marssimurtuman ja E-papereiden manaajat!)

Aamulla hävinnyt tarranimilappu löytyi illalla... rintsikoista. Röntgenreissulla meni kuutisen tuntia ja loppupäivän käytin ihan vaan nukkumiseen (kuten keskiviikostakin suurimman osa ja perjantaista).

Kokelas: "I! Olette näemmä tehneet pinkan, vaikka olette VP!?"
Minä: "Joo, näin pääsi käymään, vaikka onhan toi vähän sunnuntaipinkka."

13.08.2010 PE

Kaikki normaalit ihmiset harjoittelivat maanantain Kaartin jääkärirykmentin vuosipäivän juhlaa varten, paitsi vempat, jotka siivosivat ja nukkuivat (tai ainakin allekirjoittanut harrasti jälkimmäistä.)

Päivän ohjelmassa oli myös verenluovutus (flunssaisena ei voinut osallistua... :/ ) ja valalaulun ja valavirren harjoittelua.

Lomilla jo toista kertaa :)

Muutama tarkennus liittyen edelliseen päivitykseen. Yksikköömme SPOLK:ista siirretty taistelija oli pyytänyt siirtoaan itse, koska SPOLK:issa ei ole puolen vuoden linjaa. Hänelle kuitenkin valkeni siirron jälkeen varsin pian, että armeija ei kuitenkaan taida olla hänen paikkansa ja motiivit sinne tulemiseen olivat myös ehkä hieman kyseenalaiset.

26.07.2010 MA

Aamupäivän aikana oli erilaisia rasteja. Aiheena pääasiassa ensiapu ja evakuoiminen.

Evakuoimisrasti oli ensimmäinen ja myös rankin rasti. Kokeilimme evakuioimista ensin maassa "soutuasennossa" toista raahaten, sitten seisoen, jolloin toinen on ihan rentona ja kuljetusote on kainaloiden alta otettu "halaamisote". Tämä oli mielestäni vaikein tapa.

Viimeiseksi kokeiltiin palomiesotetta, joka näytti järkyttävän raskaalta ja mielestäni oli hyvin epätodennäköistä että pystyisin siihen, mutta kävikin lopulta ilmi muutaman epäuskoisen yrityksen jälkeen, että palomiesotteella evakuoiminen olikin kaikista helpoin ja miellyttävin. Ainakin tällä kertaa yrittäminen palkittiin ja tuli mahtava olo itsensä ylittämisestä.

(Evakuoimisrastit pidettiin Saharassa, joten sitä hiekkaa sitten tosiaan löytyi vähän joka paikasta. Myös useimpien taistelijoiden housuntakamukset olivat enemmän ja vähemmän läikikkäät seuraavien päivien ajan, johtuen tutustumisesta kosteaan hiekkaan...)

Muita rastien aiheita olivat kylkiasento, painesiteen käyttö sekä tajuttoman ihmisen kohtaaminen. Nämä olivat fyysisesti hieman kevyempiä rasteja ja oli mukavaa, että evakuioimisrasti oli ensimmäisenä jolloin myös fyysisen ponnistelun myötä sai kroppansa hereille.

Päivän aikana oli myös hämmentävän tylsä luento aiheesta taistelumotivaatio (tai jotain sinne päin...) ja meille näytettiin hyvin propagandankatkuinen PV:n koulutusvideo kyseisestä aiheesta.

Oppitunnin jälkeen vedettiin vielä tetsarit niskaan ja taaperreettiin Saharan poikki pusikkoon puhdistamaan aseita. Hammasharja on erittäin mainio väline aseen sisuksiin eksyneen hiekan eliminoimiseen, suosittelen lämpimästi!

Päivän ikävät uutiset: Mulle osittain valkeni että lääkintäaliupseerius vois olla mun juttu. Mutta jottei elämä ois turhan ruusuista, mulle valkeni samantien myös se, että TUKIK ei tunne sellasta linjaa...

27.07.2010 TI

Ensimmäinen tetsauskerta.

Heti aamusta möngittiin Saharaan (AKE-maiharit jalassa, voi sitä riemua kun ylisuuret kumpparit sai jättää kaappiin!) ja harjoiteltiin yksittäisen taistelijan etenemistapoja: hiipien, kontaten, ryömien ja syöksyen. (Melkeen tuli lapsuus mieleen, tosin taaperona en kyllä kontannu rynkky kainalossa, onneksi. :D) Mustelmilta ei tosissaan vältytty ja lihasjumitusta illaksi oli tiedossa. Harjoittelimme myös jonkun verran etenemismuotoja ryhmissä ja pareittain.

Tänään oli kaksi maastoruokailua ja toinen ammuntakerta. Edellisissä ammunnoissa kymmenen laukauksen kilpasarja maaten jäi osaltani hieman laihaksi: kolme kutia taulussa, 10+7+6=23 (itselleni on vieläkin hieman mysteeri minne ne seitsemän muuta menivät...). Tällä kertaa meni onneksi jo paremmin. Ensimmäinen sarja: kaikki taulussa yht. 71 ja toinen jälleen kaikki taulussa yht. 84. Ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa ampuminenkin luonnistumaan.

Päivä kokonaisuutenaan oli useimpien mielestä melko rankka, mutta kyllähän siitä hyvin selvittiin.

28.07.2010 KE

Aamulla oppitunteja aiheesta taistelukoulutus, jonka jälkeen ohjelmassa majoitusharjoitus (majohajo). Oppitunneista yhden piti jo pitkään esiintuloaan odotuttanut ylil. L, josta olemme kuulleet jo jonkinmoista...

Oppituntien aikana tein järkyttävän yksinkertaisen havainnon, joka kuitenkin oli lievästi hämmentävä: liikunnalla käynnistetyt aamut alkavat paljon kivuttomammin ja muutenkin päivästä tulee miellyttävämpi kuin oppitunneilla alkaneet päivät, jotka käynnistyvät tahmeasti ja koko päivää leimaa vetelyys.

Majohajossa varustuksena yksittäisellä taistelijalla on tetsari, AKE-maiharit, kypärä, rynnäkkökivääri sekä reppu, jossa tuhottomasti tarpeetonta tavaraa (esim. pitkät vaihtokalsarit 2kpl ja kumisaappaat. Karvalakit ja villakaulurit saimme onneksi jättää kaappiin.) Tämän lisäksi kannossa oli myös joukkuekohtainen majoittautumisvälineistö. Omalla vastuullani olivat lyhtylaatikko, kirves, vesuri ja moska.

Edellä mainittu ylil. L vaati meitä sonnustautumaan henkilökohtaiseen varustukseen niin, että reput heitetään selkään etukautta, pään yli. Ensin meinasi tulla äippää ikävä, kun homma ei tahtonut millään luonnistua. Onneksi joukkuetoverini ystävällisesti huomasivat korjata käsieni asentoa (pidin olkahihnoista liian alhaalta kiinni) paremmaksi, jolloin homma alkoi luonnistua. Tämäkin on näemmä tekniikkalaji.

Matka majoittautumiskohteeseen (Mukesin takapiha...) oli lyhyt, mutta tavaroiden kantaminen tuotti tuskaa heikon oloni ja tahmeasti käynnistyneen päivän vuoksi. Perille päästyä rupesimme melkein heti ruokailupuuhiin ja oloni kohenikin huimasti.

Iltapäivän rastiaiheina olivat muun muassa teltan (sissi- ja puolijoukkue-) pystyttäminen, naamiointi, polttopuiden hakkaaminen, kaminan sytyttäminen ja lähivartiomiehen toiminta. Ryhmämme ei ollut mitenkään täydellinen ja ryhmätyön suhteen olisi ollut parantamisen varaa, mutta olisi meillä toki huonomminkin voinut mennä.

Satunnaisia huomioita telttareissusta:

Naiset eivät kuulemma käy kusella eivätkä varsinkaan paskalla. Naiset käyvät leirioloissakin "puuteroimassa nenää" tai "saniteettitiloissa". Kielenkäyttöni siis särähti miesten korvaan, vaikka siinä vieressä on juteltu pissakakkajuttuja jo pidempi tovi niin ei kuulemma sovi kommentoida keskustelua samaan sävyyn. Varsin huvittavaa.

Huolimatta siitä, että toimin lähivartiomiehen (naisen!) tehtävissä 03.00-04.00 sain nukuttua lähes 6h. Näin kolmatta yötä peräkkäin unta sopivan kokoisesta baretista...

29.07.2010 TO

Aamulla kaikki muut (paitsi minä) heräsivät ennen herätystä. (I:llä aikaa siirtyä pois teltasta henkilökohtaisine tavaroineen 4min. Suotavaa olisi myös olla pukeissa tuon aikamääreen sisällä.) Hitsin kiva hei.

Teltta purkuun, halot kantoon ja aamupalalle mars mars. Aikaa syödä 5min. Telttailualueen siivous ja kamat kantoon ja yksikön pihalle mars. Pientä steppailua ja rakkojen huoltoa, jonka jälkeen 7km marssi taisteluvarustuksessa. Allekirjoittaneella tällä hetkellä vasemmassa jalassa viisi ja oikeassa vaan neljä rakkoa. (Joo hei, käytin teknisiä vaellussukkia ja villasukkia ja omaan jalkaan muotoutuneita pohjallisia mut aina ei siltikään mee nallekarkit tasan.)

Marssi oli ihan ok, tosin aloitin sen tyylikkäästi jysäyttämällä rynkyn takatähtäimen voimallisesti leukaan, lopputulos oli turvonnut ja hieman verinen. (Joo, kandee olla tarkkana sen hihnan kanssa, kun kaivelee vesiputelia.) Maisemat oli hienoja ja mieli keveä, 7km ei tosissaan oo niin hajottava, kun esim 40km (tosin ilman kantamuksia). Vaikka faktahan on ylil. L:ää lainaten: matka ei tapa, vaan vauhti.

Marssin aikana harjoiteltiin viestintää avojonossa. Alik. O:n kalsareiden väriksi paljastuivat ruskeat raidat ja muutakin mielenkiintoista kävi ilmi. Rusinoita marssin aikana kului, mistä seurasi lievää biologista sodankäyntiä - kaasuvaara oli jatkuva.

Marssin jälkeen oli kaluston huoltoa, kuntopiiri sekä HENKILÖKOHTAINEN HUOLTO 2H! Ah sitä autuutta kun pääsi suihkuun ja tapetoimaan rakkuloita.

Tuvassamme tähän asti asustaneet alikersantit ja lääkintämiehet siirtyivät ylempiin kerroksiin ja saimme vihdoin oman tuvan! Illalla pinkat meni ekalla läpi ja kokelaat "esittäytyivät". Yksikössä soi Sillanpään marssilaulu joka olisi pitänyt osata perjantaina.

30.07.2010 PE

Päivä oli hieman levoton, tosin ohjelmaa ei ollut mitenkään älyttömän paljon, mutta selkeästi ilmassa havaittavissa lomien perään haikailua.

Aamupäivällä oli rasti ampuma-asennoista. Ensin kerrattiin ampuma-asentoa maaten, jonka jälkeen alettiin hioa ampuma-asentoa polvelta. (Voi elämä mikä kauhistus! Ei tosiaan ole luotu mun polville ja nilkoille!) Tuuli oli järkyttävän voimakas, joten uskoisin etten ollut ainut jolla tähtäin liikkui myös sivusuunnissa ylös-alas-liikkeen lisäksi...

Lounaan jälkeen oppitunti suunnistuksesta ja sen jälkeen sama käytännössä. Suunnistuksen jälkeen henkilökohtaista huoltoa sekä valmistautuminen teksiin (tupa-, kaappi- ja siisteystarkastus). Päivällisen jälkeen kävi käsky lomille mars.



Nyt siis vietetty ensimmäinen vlv jonka yhteydessä henkilökohtainen lomapäivä. Edessä kahden viikon kiinniolo, päivityksien saamiseen voi siis mennä tovi. Kiitos kannustavista kommenteista, toivottavasti jaksatte seurata kuulumisiani jatkossakin. Nyt suuntana taas paratiisisaari. :)