STJ 12

Siviilissä tänään jäljellä: 12 aamua.

Jotenki on tosi vaikeaa ymmärtää, että näitä aamuja on oikeesti enää jäljellä vaan kourallinen. Välillä tulee sellanen olo, että apua, mihin soppaan mä taas oon menny lusikkani työntämään, mutta jos miettii millanen olo ois pelkästään se lusikka kädessä ilman mitään soppia, niin heti helpottaa ja tulee semmonen "mä tein oikeen päätöksen"-olo.

Urheilurintamalla olen ollut tosi laiska ja saamaton. Aamut ei todellakaan ole kulunut salilla vaan ihan omassa sängyssä nauttien siitä, että vielä ei oo pakko nousta ylös.

Kävin maanantaina kampaajalla ja lähes kaikkien tuttavieni kauhuksi jo ennenstään vähäisistä haituvista lähti puolet pois. Käytännöllisyys kunniaan.

Keskustelu kampaajalla:

Kampaaja: "Mites täältä niskasta, kuinka pitkäks jätetään?"
Minä: "Nooh, eikai sinne paljoo tartte, kasvaahan se kuitenkin nopeesti"
Sakset: "Naks, naks, naks"
K: "No entäs nää pulisongit, näitäkään ei varmaan tartte, toimii tää ilmankin...?"
M: "Joo, anna mennä"
S: "Naks, naks"
K: "Mites sitte tää otsatukka? *pyörittää kasaan valmiina leikkaamaan*"
M: "Joo, noh..."
S: "Naks"
M: "Ei sitä varmaan paljoo tarvii jättää... Oho, sä leikkasitkin jo!" :D