Se on menoa sit!

Huomenna kun mä herään, STJ näyttää nollaa.

Pakkaaminen niin ei oo mun juttu. Ainakaan jos saa itte päättää mitä ottaa mukaan. Mulla meni varmaan pari tuntia, että sain kaikki kamat kasaan ja tungettua kohtuu "pieneen" kassiin. Mukaan tuli vaikka mitä, enkä voi kuvitellakaan minkään olevan hyödytöntä. Jos toisin kuitenkin käy, niin saahan ne roinat aina tuotua kotiin tilaa viemästä...

Koska kaikki tahtoo kuitenkin aina tietää, että "Jännittääkö?", niin voin kertoa, että ei paljoa, mut pikkasen. Nyt on vielä sellanen kiva täpinä päällä, vähän niinku lapsena odottais joulua. :D Kattoo sitte huomenna ku istun bussissa että millanen tutina on. Vai oonko sittenkin kauhusta kankee. :D

Mut eiköhän tästä selviydytä. Aika monet muut on selvinny ennen mua ja tulee todennäkösesti pärjäämään myös mun jälkeen. Musta ainakin tuntuu, että kaikki tukijoukot liputtaa vahvasti mun pärjäämisen puolesta, että sieltä saa lisää uskoa itteensä jos välillä vaikka oma vähän hiipuis. Kiitos siis teille!

Ai niin, mulla on hienoinen ongelma. Millainen on etiketin mukainen pukeutuminen astuttaessa asepalvelukseen naisena heinäkuun helteillä?