14.09.2010 TI
Aamupäivä kului hujauksessa kun aiheena oli sidonnan oppitunti ja käytännön harjoittelu. Varsinaisella oppitunnilla katselimme enemmän ja vähemmän rajuja kuvia erilaisista vammoista, joihin sidontaa tulisi käyttää. Jotkut kuvat olivat niin yököttäviä, että erään kurssilaisen piti poistua hetkeksi luokasta ulos haukkaamaan happea.
Sidonnan tarkoitus: TTSIPE eli tyrehdyttää verenvuoto, tukea vahingoittunutta kudosta tai kehon osaa, suojata haavaa, imeä haavasta eritteitä, puhdistaa tulehtunutta haavaa ja estää tulehduksen leviäminen.
Sidonnan kriteerit: turvallisuus, tehokkuus, taloudellisuus (materiaalin rajallinen määrä), potilaan mukavuus ja tyytyväisyys sekä toiminnan esteettisyys (esteettinen sidos on usein myös asianmukainen ja oikean tuntuinen).
Teoriatunnin jälkeen pääsimme sitomaan itseämme ja pariamme kreppirullilla. Harjoittelimme mm. tähkän (joka on siis perustyyli jota voi soveltaa melkein kaikkeen) ja sen yleisimpiä sovelluksia.
Iltapäivällä harjoittelu jatkui. Joukkue jaettiin kahteen ryhmään joista toinen treenasin ensin lisää sidontaa ja toinen harjoitteli painelupuhalluselvytystä. Eli suomeksi pääsiin treffaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni Anne-nuken kanssa.
15.09.2010 KE
Aamupäivän ohjelmassa oli lastoituksen harjoittelua. Ehdin tehdä yhden lastan ennen kuin veksi kutsui päivän osalta toisen kerran. (Aamuvastaanotolla myytiin eioota.)
Iltapäivällä harjoiteltiin kaikkien kauan pelkäämää kanylointia. Joukkue jaettiin taas kahteen ryhmään ja kun ensimmäinen ryhmä harjoitteli toimenpidettä tekokädelle, toinen ryhmä laitettiin kokeilemaan operaatiota käytännössä.
Suurimmalta osalta ryhmää homma toimi hyvin, mutta sitten oli muutama tälläinen ei-niin-putkeen mennyt tapaus. Ratsumies H sai lentosotamies K:ssa aikaan mielenkiintoisen virityksen, jonka lopputuloksena oli se, että verta roiskui pitkin lattioita, sotkien myös kenttäsairaanhoitaja K:n kädet.
Omalla kohdallani kanylointi meni ihan ok hyvin, mutta kun meikäläistä piti ruveta kanyloimaan niin kenttäsairaanhoitaja K ilmoitti koko ryhmälle että meikäläisellä on mahdottoman pienet ja vaikeasti kanyloitavat suonet. Siinä sitten pötköttelin entisen leikkaussalin eli nykyisen ensiapuluokan lattialla muun ryhmän ympäröimänä ja porukat vuorollaan totesivat, että juu, aika nihkeesti tuntuu I:n kyynärtaipeen suonet.
Staasi oli jo hyvän tovin puristanut käsivarressa, kun joku kysyi kenttäsairaanhoitajalta että "toltako syanoottinen käsi näyttää?", jollon allekirjoittaneeltakin alkoi vitsit vähetä kun vastaus kuului että tältäpä hyvinkin... Nojoo, parini sai kun saikin onneksi ekalla yrittämällä tökättyä neulan suoneen ja toimitus sai onnellisen lopun.
16.09.2010 TO
Aamupäivän ohjelmassa oli ylil. P:n eli "Vanhan liiton" oppitunteja (joista kävi kyllä rivien välistä aika selkeeks mitä mieltä herra on naisista kurkkusalaattien koristuksena...) ja valmistautumista seuraavan viikon leirille.
Haimme varastosta mm. telttakalustoa ja kerrankin meikäläisellä kävi munkki. Joukkueessamme oli PV:n ajoluvan haltija, joka muina miehinä spontaanisti ehdotti alik. A:lle, että haetaan auto, niin ei tartte kantaa. Siihen alik. A totesi, että mikäpä siinä ja niin ensimmäinen joukkue välttyi ainoana joukkueena ylimääräiseltä rehkimiseltä.
Iltapäivän ohjelmassa oli liikuntakoulutusta ja ilmoitin itseni osastoon jalkapalloa pelaavat. (Vaihtoehtona oli myös puntti.) Fudis oli tosi kivaa, tosin välillä tuppas vähän naurattamaan, on se vaan niin koomista kun kymmenkunta aikuista miestä (ja yks nainen) juoksee hulluna yhen vaivasen pallon perässä. Ja ei, mä en ollut ihan niin katastrofaalisen huono, kun ois voinu kuvitella. :D
17.09.2010 PE
Päivän ohjelmassa ennen lomille lähtöä leirioppitunti ja muita oppitunteja sekä ensimmäisen joukkueen ohjelmassa leirivarusteiden pakkaaminen valmiiks maanantaita varten.
LEIRIVIIKKO
20.09.2010 MA
Määränpää: Hälvälä
Ja ton pitäiskin sitten jo valaista aiheesta kaikkein oleellisimman. (Mutta koska kaikki ei kuitenkaan ole tehneet tuttavuutta hälvälälandian kanssa, niin kerrottakoot aiheesta hieman lisää...)
Allekirjoittaneella on antibioottikuuri päällä pilkkutaudin takia ja heti aamupalan jälkeen muutan tilapäisesti vessaan asumaan, koska vatsa on täysin kuralla. Jippii, hyvää leiriviikkoa... Jotenkin mä kuitenkin selvitän tieni Puolustusvoimien metsävihreään bussiin ja matka alkaa. Ja loppuu myös vähän turhan nopeesti, sillä pian huomaan seisovani epämääräisen hiekkakuopan reunalla ja metsänvihreä bussi on jo kaasuttanut lastin tyhjennettyään tiehensä. Siinä me sitten steppailaan tovi ja toinenkin, istahdetaan, pötkähdetään, otetaan päiväunia ja odotetaan hyvä tovi kaikkia muita.
Kun loputkin meistä on saatu kärrättyä paikalle, otetaan tetsarit, aseet ja reput (ugh!) kantoon ja taaperretaan ihan hyvä tovi paikalle, jossa tullaankin sitten viettämään loppuviikko. (Joo, perä kerkes jäämään sillä matkalla useemman kerran.)
Päivän varsinaisessa ohjelmassa oli evakuointiharjoituksia (takaapäin halausotteella matalana raahaten, tetsarista matalana perässä vetäen, ruotsalaisella tyylillä (kaveri makaa selällään maassa ja sen kädet tulee kaulan ympäri ja itte sitten konttaat molempia raahaten eteenpäin - Jep, tyyli on ihan yhtä pyllystä kun kuulostaakin ja vaan ruotsalaisten voi tosissaan kuvitella käyttävän tota), halausotteella seisovaa raahaten, palomiesotteella, kunigastuolilla... ) siis kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla.
Evakuointiharjoitusten aikana ratsumies H:n lipastama Riitan myrkky leviää edellä mainitun tetsariin, koska sitä ei voinut laitaa pakin sisään kolinan takia, joten ratsumies H:lla on sitten loppuleirin ajan puolukkapuurosta vaaleanpunainen pakkastakki. (Ratsumies H ei kuulemma muuten aio enää lipastaa yhtään mitään...)
Jotta aloituspäivä ei olisi jäänyt fyysisesti turhan kevyeksi, on ohjelmassa evakuoinnin jälkeen "paariralli".
Ryhmässä on viis jäsentä, kaksi ranteen paksuista ja reilut pari metriä pitkää riukua sekä erilaisia lisätarvikkeita tilapäispaarien tekemiseksi. Kokeilimme potilaan evakuiomista huopapaareilla, takkipaareilla, sadeviittapaareilla sekä kaikkien rakastamilla tetsaripaareilla (huomatkaa että viimeisimmän kohdalla ironia kuultaa äänestäni kauas...).
Matkaa suuntaansa oli noin 25 m ja jottei tehtävä olisi liian helppo niin alueena oli myllättyä metsäaukeaa jossa siis tasaista maankohtaa sai etsi vaikka koko päivän silti sitä löytämättä. Tämä lienee osasyy siihen että ennen viimeistä suoritusta eli tetsaripaareja tuiskahdan komeasti turvalleni, kun jalkani jää johonkin juurakonkäppyrään kiinni ja kolautan polveni vähintäänkin komeasti mihin lie kiveen ja sitten kun siinä on kymmenen vähän säikähtänyttä äijää ympärillä kysymässä vointia en saa aikaiseksi muuta vastausta kun itkun tuherrusta. (Nojoo, ei siinä onneksi kovin pahasti käynyt, mitä nyt en oikein kävellyt loppuleirin aikana.)
Ja jottei tässä vielä kaikki, kuului agendaamme vielä ensimmäistä yötä varten laavun rakentaminen. Kyllähän se vähän motivoi kun sanottiin että "te sitten myös nukutte siinä, että kannattaa niitä havuja ehkä vähän hakea lisää, voipi muuten olla aika vilpoinen."
Illalla kilpailu yhden tulitikun nuotiosta. Millä laavukunnalla on nopeiten pakillinen kiehuvaa vettä? No ei ainakaan meidän laavulla.
Leirin kutakuinkin ainoa päivä/yö jolloin ei satanut...
21.09.2010 TI
Kukaan ei oikein tiennyt, että herätys on aivan normaalisti kuudelta, eikä kukaan oikein halunnut nousta ylös saati herättää muita. No, päivä lähit tahmeasti käyntiin, mutta lähitpä kuitenkin.
Aamupalan jälkeen harjoiteltiin lääkintämiehen toimintaa laavulla (tilapäisvälineiden käyttö, evakuointi tilapäispaariella), jolloin olin tietenkin oikeutettu potilaan rooliin, olihan jalkani kutakuinkin käyttökelvoton ainakin mitä kenenkään kantamiseen tuli.
Päivän aikana satoi paljon ja kaikki välineet joita aamupäivän laavuharjoituksessa käytettiin savustuivat erittäin tehokkaasti (jep, mulla oli sen jälkeen yks savunkärynen ja kostea pakkastakki, kaksi hyvin savunhöysteistä ja märähköä pooloa... Eli se niistä vaihtovaatteista.)
Lounaan jälkeen meille jaettiin valkoiset, punaisella ristillä varustetut lääkintämiehen hihavaatteet. Sen oli kai tarkoitus tsempata meitä tulevassa koitoksessa, joka siis oli paarimarssi. (joo, ei ollu mikään baarimarssi... kun ois ollutki, mut ei.) Allekirjoittaneella edelleen pakki ihan sekaisin, joten sissipaskaneitsyys jäi Hälvälän metsiin. Vähän kyllä kuumotti toi marssi noin niin kun vatsan kannalta, mutta jotenkin taas sain koottua itseni.
Kjääk I:sta tuli tietenkin taas potilas, koska tällä hajonneella polvella ei ketään pahemmin kanneltu, kun jo kävely teki tiukkaa. (Joo, ja nyt kaikki tietty ajattelee et vähänkö muija pääsi helpolla tosta marssista, kun ei tarvinnu tehä muuta ku pötköttää paareilla muitten kannettavana, mutta voin kertoa ettei se ollu niin kermasta kun ois voinu kuvitella.)
Marssin alussa tihutti vähän vettä, ei kuitenkaan niin paljon, että oisin käyttäny sadevaatteita. No, marssin edetessä tulikin vettä sitten vähän reippaammin, eikä kukaan oikeen tajunnu että meikäläinen on ihan täysin läpimärkä ennenkö jossain kohtaa vähän inahdin, et sadeviitta vois olla aika jepa. Eihän ne äijät tietenkään kovin innokkaasti ruvennu sitä kaivamaan, ennenku mulla kolisi hampaat pahemman kerran.
Marssin loppupuolella mut oli sadeviitan lisäks peitelty myös pakkastakilla, mutta koska olin jo kertaalleen kastunu ihan läpimärkäs, olin tärisevä ja kaliseva ihmisraunio josta ei oikeen meinannu lähteä paria tavua kummempia äännähdyksiä. Joten väitän siis ihan rehellisesti, että jos olisin ollut ehjä, olisin ollut paljon mielummin kantamassa ja hikoilemassa ja kiroamassa sitä, että tää marssireitti oli pelkkää ylämäkeä ja suota melkeen koko matka. (Jep, ihan oikeen luitte, suota. Siellä äijät kahlas reisiään myöten suossa, kun ei aina tiedustelu ihan pelannu. Ja nyt se suo oli kuulemma vielä suht kuiva.)
Paarimarssin jälkeen päästiin saunomaan, niin uskomattomalta kun se kuulostaakin. Kun ratsumies H kysy kersantti V:ltä että "missäs naiset saunoo?" niin kersantti V:n ilmeestä tasan näki, ettei se ollu muistanu meitä, ennenku vastauksena kuulu, että henkilökunnan saunassa.
Saunomisen jälkeen taaperrettiin takaisin laavuille ja meikäläinen jääti peräpäätä kun polvi ei kertakaikkiaan antanut myöten kävellä mitenkään reipasta vauhtia. Päätin siinä linkatessani, että niin pitkään mennään kunnes jalka pettää alta, ja kyllä se sitten jotenkin vaan kestikin perille asti.
Perillä purettiin laavut, pystytettiin teltat ja meikäläinen muutaman muun vapaaehtosen ohella onnistui saamaan itsensä kuskien ja alik. A:n kanssa samaan telttaan nukkumaan. (Teltta on ehkä vähän huono nimi kuvaamaan sitä säälittävää kangasriepua, siivilä vois olla paljon kuvaavampi termi, vesi meinaan sato aika ilosesti sisään ja maassa oli Atlantin kokosia rapakoita, eikä natokaminassa ollu muuta hyvää, kun ettei kipinää tarvinnut pitää. Natokamina ei kylläkään lämpee mitenkään erityisen kuumaks, joten joo, viileetä oli, varsinkin kun tuuletuskin nyt pelas niin tehokkasti kun pelas.)
Illalla meininki alko olla jo vähän levotonta, saatiin aikaan melko hervottomat keskustelut vaikka mistä, mutta noin niin kun mainitsemisen arvosena ehkä keskustelu kreppirullien käyttökelpoisuudesta juuri siihen tarkoitukseen, kun vessapaperia ei ole saatavilla.
22.09.2010 KE
Ohjelmassa: Ensihoitopaikka eli EHP-ralli
Aamu alkoi laatikkorallin merkeissä eli auton lavalta nosteltiin laatikoita joiden paino vaihteli 20-50 kg välillä, jonka jälkeen ne kannettiin mallin mukaisesti maahan piirretyn pohjapiirroksen vaatimalla tavalla. Ja sitten laatikot kannettiin ja nostettiin takaisin auton lavalle ennalta määrätyn järjestyksen mukaisesti...
Ensimmäisessä kellotetussa suorituksessa meni 20 min, joka on ihan järkyttävän paljon, jos otetaan huomioon että itse teltta ja sähköt ja tietyt instrumentit pitäisi saada kesäkelillä toimintavalmiuteen puolessa tunnissa. Noh, vanhan sanonnan mukaan harjoitus tekee mestarin, niin tässäkin. Tarpeeksi pitkään kun jumpattiin, saatiin suoritusaika lopulta alle kahteen minuuttiin. (Hyvä me!)
Laatikkorallin jälkeen harjoiteltiin itse teltan pystytystä, joka siis toimii muuten ihan kuin tavallisen puolijoukkueteltan pystytys, mitä siinä korotetussa mallissa nyt on pidemmät (kaksiosaiset) kulmakepit ja korkeampi keskisalko. Niin ja paketiksi kasaaminen vaatii hieman enemmän hikikarpaloita isommaltakin joukolta. Kun teltan kanssa oltiin aikamme jumpattu, oli aika kokeilla kokonaissuoritusta. Eli teltta pystyyn, laatikot sisään, sähköt päälle, valot toimintaan ja instrumentit ja härpäkkeet oikeaan järjestykseen esille laatikoista tehdyn hyllyn päälle.
Koska PV:ssä koulutus on nousujohteista, niin tässäkin tuli pikkuhiljaa lisää muistettavia ja tehtäviä asioita. Päivän päätteeksi ryhmämme pystytti teltan, järjesti laatikot ja niiden sisukset, veti sähköt generaattorista, viritti lamput ja sytytti voimavalolyhdyn ilman muuta kuin tähdistä tullutta valoa (joo, no heti kun teltta oli pystyssä, sai sisään viedä voimavalolyhdyn) alle puoleessa tunnissa, ensimmäisellä yrityksellä. Päästiin muuten vieläpä kohtalaisen aikaisin nukkumaan ja kersanttia harmitti, ettei se voinut pistää meitä uusimaan. Ennen pimeän pystytystä leirialueen liepeille tuli kaikkien riemuksi sodeauto josta pääsi hakemaan mosua (motivaatiosuklaata) auttamaan yli pahimmasta hajotuksesta.
23.09.2010 TO
Leiri alkoi jo olla loppusuoralla, aamulla oli kersantti V:n pitämät asetarkastukset. Asetta oli muuten harvinaisen jännä puhdistaa, kun se oli muutaman päivän aikana onnistunut hankkimaan itseensä kauniin ruskean ruostepinnan, varsinkin kun allekirjoittaneella ei ollut leirillä lainkaan aseenpuhdistusvälineitä mukana...
Torstaita edeltävänä yönä tulin vähintäänkin kipeäksi. Ajoin päivän puolivaloilla enkä uskaltanut käydä mittauttamassa kuumetta. Nojoo, kaikkihan me oltiin siinä vaiheessa kipeitä.
Päivän ohjelmassa mm. tutustuminen toimintaan EHP-teltan sisällä sekä siihen kuinka potilas kulkee teltassa selvittyään evakuoinnista.Tutustuttiin myös EHP:n II-vaiheen pystytystoimiin, eli naamioinnin parantamiseen, huostaanottopaikan perustamiseen, paskapoteron tekoon sekä linnoittamiseen.
Kaikille neulakammoisille oli tiedossa huonoja uutisia: harjoittelimme intra muskulaarista(?) pistoksen antoa, eli suomeks keittosuolaliuoksen tökkäämistä olkavarren lihakseen eli vähän kuin rokotteen antamista. Päälimmäisenä jäi mieleen se, että kun valittelin heikkoa oloani kenttäsairaanhoitajalle ennen kuin pistin pariani, hän sanoi että kusessa en ole minä vaan parini, jos jotain menee pieleen... No ihan hyvin se sitten onneksi meni, meillä kaikilla.
Vietimme iltapäivällä taukoa alueella, kun eräs tietty eversi saapasteli paikalle ja lausui kurssilaistemme mielissä jo legendaariseksi käyneen lauseensa. Eversti katselee ensin tovin ympärilleen pidettyään pitkän puheen josta kuikaan ei oikein ymmärtänyt yhtään mitään, liekö eversti itsekään ja sanoo sitten: "Täällä, täällä on kyllä hyvän näköisiä lääkintämiehiä... *pitkä tauko* ja -henkilöitä."
Illalla valmisteltiin vielä perjantaiaamun harjoitusta tekemällä laavut ja muutamia tilapäislastoitusvälineitä. Tämän jälkeen luulimme olevamme vapaita suorittamaan tukikohtapalvelua mutta saimmenkin koulutusta liukurin käytössä evakuointivälineenä. Ihan kätevä pelihän se on.
24.09.2010 PE
Aamulla käy ilmi, että harjoitusalueenamme on se samainen takametsä, mihin porukka on käynyt koko viikon sipaamassa (eli paskomassa tyylillä sissi). Jep, hyvii hommii.
Onneksi harjoitus ei ole kovin pitkä ja selviydyn siitä jotenkin kipeän polveni kanssa vaikka osallistumiseni olikin hieman nihkeää. Purettiin laavut ja syötiin pikainen lounas, jonka jälkeen suunnataan modulimasilla yksikköön. Asehuollon ja henk. koht. huollon jälkeen LOMILLE!
* * *
Muutama sana vielä yleisesti leiristä. Ryhmä/joukkuehenki parani huimasti, kun vatutuksen koki ja jakoi yhdessä. Ikävä teitä kaverit ja teidän pöljiä juttuja! <3
Ensimmäisenä yönä kiertovartiossa Kjääk I muka vitsikkäänä: "No onks täällä näkyny pieniä vihreitä miehiä?" -"No onhan niitä aina välillä täällä pyöriny." Jepjep. Armeijan mettäreissullahan ei tietenkään pukeuduta vihreeseen...
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
maanantai 13. syyskuuta 2010
Suklaa, suklaisempi, Lahti
06.09.2010 MA
Herätys klo 4:45, lähtö Lahteen 5:30. Bussimatka kului rattoisasti, tosin nälkäisissä ja väsyneissä tunnelmissa.
Lahdessa olimme hieman hukassa, meidät kipattiin vaan jonnekin parkkipaikalle, ennen kuin joku noheva tajusi lähteä suunnistamaan Aliupseerikoulun rakennukseen (jossa siis sijaitsee myös Lääkintäkoulun tilat). Aliupseeri- ja Lääkintäkoulu on "väliaikaisesti" (viimeisien 15 vuoden ajaksi) sijoitettu asumiskiellossa olevaan vanhaan sairaalaan, jossa on ahtaat tilat ja pohjapiirros tosiaankin suunniteltu alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan.
Odotimme Kjääk S:n kanssa innolla pääsevämme samaan tupaan, mutta kuinkas sitten kävikään, asumme eri kerroksissa!
Muuten Lahti on täyttä suklaata. Lahdessa ei tehdä pinkkoja, aikuisia ihmisiä kohdellaan, kuten aikuisia kohdellaan, käytetään palveluspukunakin nollafemmoja ja palveluspukumaihareina ovat M91:et niiden kammottavien AKE:jen sijaan. Ruokailuilla saa jälkkäriä ja ruokailuaika kerrotaan etukäteen. Perjantaisin lomillelähtö 15:45 ja paluu vasta klo 23 mennessa!
Maanantain päiväohjelmassa oli asumisjärjestelyiden hoitamista ja varusteiden hakua sekä oppitunteja ja paloharjoitus.
07.09.2010 TI
Aamupäivä alkoi oppitunneilla ja vedenkäyttökiellolla. Hämmentäviä asioita tapahtui naisten vessassa, kun pytyssä oli höyryävän kuumaa vettä ja kävijä sai takapuolelleen aromaattisen höyrytyksen. (Jep, jossain oli tusahtanut joku putki, ja lounas syötiin muksesissa pakista.)
Oppituntien aiheina oli kaikkia perusjuttuja ensiapuun liittyvästä anatomista. Iltapäivällä oppituntien jälkeen mentiin lippukentälle harjoittelemaan paine- ja kiristysiteen tekoa, sekä evakuoitiin yksi "tiedustelija" ja annettiin ensiapua haavoittuneen reiteen.
Kasarmivapaan aikana käytiin Kjääk S:n kanssa sodessa ja iltapalalla.
08.09.2010 KE
Aamulla oli valokuvaus. Otettiin kurssikuva ja joukko-osastokuva.
Oppitunteja muun muassa aiheesta cABC (c=massiivisen verenvuodon tyydyttäminen, A=airway, eli ilmateiden turvaaminen, B=breathing, hengitys, C=circulation eli verenkierto). Oppituntien jälkeen vedettiin tetsarit niskaan ja mentiin lippukentälle toteuttamaan asioita käytännössä. Mua nosteltiin paareille (potilaan nakki osui kohdalle) vaikka miten ja evakuoitiin ja tehtiin kiristyssidettä ja ties mitä. Joukkueen jätkiin tutustui ihan mukavasti. ("Nyt emäntä on ihan hilijoo, tajuttomana siinä!") Touhu oli välillä fyysisesti melko rankkaa, mutta kuitenkin palkitsevaa.
(Tiesittekö muuten, että lääkintämiehen kuntoisuusluokan pitäisi vastata erikoisjoukoissa palvelevaa? Cooperin pitäsi olla vähintään kolme tonnia... ja syykin selvisi. Esim. reisivaltimo vuotaa pahimmassa tapauksessa litran minuutissa (ihmisessä on n 5l verta) ja jos 90kg äijää pitäisi evakuoida 15m matalana, niin ainakin meikäläisen evakuoimisvauhdilla potilas on kuollut ennen evakuoimisen päättymistä.)
Ensimmäiset iltavapaat kasarmin ulkopuolella. Lähdettiin tyttöjen kanssa käymään mäkkärissä, jonka jälkeen kauppareissulla eksyttiin kävelemään terassin ohi, jossa Kjääk S ja A vaikuttivat ja saivat liittymään seuraansa.
09.09.2010 TO
Kävin aamulla näyttämässä päässäni olevaa pattia veksin lääkärille ja tuomio oli turvonneet imusolmukkeet, joille ei voida tehdä mitään. (tai no, sain mä buranakuurin...) Päivän ohjelmassa oli oikeastaan pelkästään oppitunteja. Eversti piti oppitunnin aiheesta sotavammat, mutta välillä tuntui ettei hän itsekään oikein ollut mukana siinä mitä selitti. Eräs kenttäsairaanhoitajista piti lääkeaineoppitunnin ja sitten tutustuimme ensihoitokortin täyttämiseen ryhmätyön muodossa.
Illalla käytiin ratsumies P:n kanssa tutustumassa uusittuihin pesutiloihin naisten saunavuorolla.
10.09.2010 PE
Päivän ohjelma oli aika kevyttä. Aamulla oppitunnin jälkeen kierrettiin rasteja, joiden aiheina olivat muun muassa ensiapuvälineisiin tutustumista ja treffit Bill Clintonin kanssa, joka siis on kaiken kokenut nukke, jolle saimme laittaa nenänieluputken ja hengitystuubin.
Lounaan jälkeen oli liikuntakoulutusta eli suomeksi sählyä. Matkalla liikuntatiloihin piti olla puettuna pikkumustat (omani ovat kokoa L) smurffien (kokoa M) alle. Lopputulos oli vähän vastaava, kuin olisi tunkenut takapuolen paikalle kaksi ananasta. Jep, olo oli varsin hemaiseva. Sähläämisen jälkeen tväl-tarkastus, aseiden vienti aseholveihin (entisiä ruumishuoneita) ja pikainen sipa, jonka jälkeen lomatarkastukset ja ekoille lomille mars.
Herätys klo 4:45, lähtö Lahteen 5:30. Bussimatka kului rattoisasti, tosin nälkäisissä ja väsyneissä tunnelmissa.
Lahdessa olimme hieman hukassa, meidät kipattiin vaan jonnekin parkkipaikalle, ennen kuin joku noheva tajusi lähteä suunnistamaan Aliupseerikoulun rakennukseen (jossa siis sijaitsee myös Lääkintäkoulun tilat). Aliupseeri- ja Lääkintäkoulu on "väliaikaisesti" (viimeisien 15 vuoden ajaksi) sijoitettu asumiskiellossa olevaan vanhaan sairaalaan, jossa on ahtaat tilat ja pohjapiirros tosiaankin suunniteltu alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan.
Odotimme Kjääk S:n kanssa innolla pääsevämme samaan tupaan, mutta kuinkas sitten kävikään, asumme eri kerroksissa!
Muuten Lahti on täyttä suklaata. Lahdessa ei tehdä pinkkoja, aikuisia ihmisiä kohdellaan, kuten aikuisia kohdellaan, käytetään palveluspukunakin nollafemmoja ja palveluspukumaihareina ovat M91:et niiden kammottavien AKE:jen sijaan. Ruokailuilla saa jälkkäriä ja ruokailuaika kerrotaan etukäteen. Perjantaisin lomillelähtö 15:45 ja paluu vasta klo 23 mennessa!
Maanantain päiväohjelmassa oli asumisjärjestelyiden hoitamista ja varusteiden hakua sekä oppitunteja ja paloharjoitus.
07.09.2010 TI
Aamupäivä alkoi oppitunneilla ja vedenkäyttökiellolla. Hämmentäviä asioita tapahtui naisten vessassa, kun pytyssä oli höyryävän kuumaa vettä ja kävijä sai takapuolelleen aromaattisen höyrytyksen. (Jep, jossain oli tusahtanut joku putki, ja lounas syötiin muksesissa pakista.)
Oppituntien aiheina oli kaikkia perusjuttuja ensiapuun liittyvästä anatomista. Iltapäivällä oppituntien jälkeen mentiin lippukentälle harjoittelemaan paine- ja kiristysiteen tekoa, sekä evakuoitiin yksi "tiedustelija" ja annettiin ensiapua haavoittuneen reiteen.
Kasarmivapaan aikana käytiin Kjääk S:n kanssa sodessa ja iltapalalla.
08.09.2010 KE
Aamulla oli valokuvaus. Otettiin kurssikuva ja joukko-osastokuva.
Oppitunteja muun muassa aiheesta cABC (c=massiivisen verenvuodon tyydyttäminen, A=airway, eli ilmateiden turvaaminen, B=breathing, hengitys, C=circulation eli verenkierto). Oppituntien jälkeen vedettiin tetsarit niskaan ja mentiin lippukentälle toteuttamaan asioita käytännössä. Mua nosteltiin paareille (potilaan nakki osui kohdalle) vaikka miten ja evakuoitiin ja tehtiin kiristyssidettä ja ties mitä. Joukkueen jätkiin tutustui ihan mukavasti. ("Nyt emäntä on ihan hilijoo, tajuttomana siinä!") Touhu oli välillä fyysisesti melko rankkaa, mutta kuitenkin palkitsevaa.
(Tiesittekö muuten, että lääkintämiehen kuntoisuusluokan pitäisi vastata erikoisjoukoissa palvelevaa? Cooperin pitäsi olla vähintään kolme tonnia... ja syykin selvisi. Esim. reisivaltimo vuotaa pahimmassa tapauksessa litran minuutissa (ihmisessä on n 5l verta) ja jos 90kg äijää pitäisi evakuoida 15m matalana, niin ainakin meikäläisen evakuoimisvauhdilla potilas on kuollut ennen evakuoimisen päättymistä.)
Ensimmäiset iltavapaat kasarmin ulkopuolella. Lähdettiin tyttöjen kanssa käymään mäkkärissä, jonka jälkeen kauppareissulla eksyttiin kävelemään terassin ohi, jossa Kjääk S ja A vaikuttivat ja saivat liittymään seuraansa.
09.09.2010 TO
Kävin aamulla näyttämässä päässäni olevaa pattia veksin lääkärille ja tuomio oli turvonneet imusolmukkeet, joille ei voida tehdä mitään. (tai no, sain mä buranakuurin...) Päivän ohjelmassa oli oikeastaan pelkästään oppitunteja. Eversti piti oppitunnin aiheesta sotavammat, mutta välillä tuntui ettei hän itsekään oikein ollut mukana siinä mitä selitti. Eräs kenttäsairaanhoitajista piti lääkeaineoppitunnin ja sitten tutustuimme ensihoitokortin täyttämiseen ryhmätyön muodossa.
Illalla käytiin ratsumies P:n kanssa tutustumassa uusittuihin pesutiloihin naisten saunavuorolla.
10.09.2010 PE
Päivän ohjelma oli aika kevyttä. Aamulla oppitunnin jälkeen kierrettiin rasteja, joiden aiheina olivat muun muassa ensiapuvälineisiin tutustumista ja treffit Bill Clintonin kanssa, joka siis on kaiken kokenut nukke, jolle saimme laittaa nenänieluputken ja hengitystuubin.
Lounaan jälkeen oli liikuntakoulutusta eli suomeksi sählyä. Matkalla liikuntatiloihin piti olla puettuna pikkumustat (omani ovat kokoa L) smurffien (kokoa M) alle. Lopputulos oli vähän vastaava, kuin olisi tunkenut takapuolen paikalle kaksi ananasta. Jep, olo oli varsin hemaiseva. Sähläämisen jälkeen tväl-tarkastus, aseiden vienti aseholveihin (entisiä ruumishuoneita) ja pikainen sipa, jonka jälkeen lomatarkastukset ja ekoille lomille mars.
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Ja niin loppui P-kausi
16.08.2010 MA
Päivän ohjelma alkoi aamulla heti aamupalan jälkeen Kaartin Jääkärirykmentin vuosipäivän juhlalla.
Eli suomeksi: seisoimme ulkona muodossa palttiarallaa 40 min auringon häikäistessä suoraan silmiin ja aseotteita vatkattiin eestaas. Paikalla oli myös bussilastillinen mummoja ja vaareja ja jopa soittokunta sekä isoja pomoja everstistä kenraaliin. Lipunnoston, seppeleenlaskun ja puheen jälkeen jaettiin ylennykset ja virallinen osuus olikin onneksi sitten siinä. Juhlinnan loppupuolella nimittäin alkoi ihan hirveä pyörrytys, josta onneksi selvittiin pienellä pyllistelyllä.
Loppupäivän ohjelmassa oli, koomista kyllä, maastoruokailu. Herrat isot herrat ja kutsuvieraat pääsivät tietenkin evästämään juhlavasti Mukesiin ja helpoimmalla päästiin kun meidät maan matoset laitettiin pakkisafkalle mukesin ulkopuolelle. (Ei muuten mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan se ruokailu, kun koko komppania yritti yhteen aikaan evästää samasta linjastosta...)
Ruokailun jälkeen oli tetsausta, jossa olin pitkästä aikaa täysillä mukana. Aiheena oli taistelijarataan valmistavat rastit.
17.08.2010 TI
Aamu alkoi sulkeisilla. Harjoittelimme valaliikehdintää ja samalla treenasimme seuraavanpäiväistä everstin tarkastusta varten. Siinä sujuikin rattoisasti puoli aamupäivää. Loppupäivän ohjelmassa oli johtajatehtävärata ja harjoitusrasteja taistelijan tutkintoa varten.
Johtajatehtäväradan rasteja oli kaikkiaan viisi ja voin vilpittömästi sanoa, että radan organisointi ei nyt kyllä tällä kertaa mennyt ihan putkeen, sillä jonotin ensimmäiselle rastille tunnin. Samassa ajassa taistelijatoverini ehtivät suorittaa kaksi tai jopa kolme rastia. Rastit olivat ihan mielenkiintoisia, mutta alun jonottaminen söi tehtävien mielekkyyttä, ja kun vihdoin pääsin ensimmäiselle rastille, halusin suoriutua siitä mahdollisimmän nopeasti, mikä tietenkin näkyi myös pisteissäni.
Johtajatehtäväradan jälkeen suuntasimme pienissä ryhmissä kohti taistelijaradan harjoitusrasteja. Rastit käsittelivät suurimmaksi osaksi jo ennestään tuttuja asioita, kuten telamiinaa, käsikranaattia, kevyttä kertasinkoa, ensiavun antoa ja suojelukoulutusta.
Suojelukoulutusrastilla tuli paljon uutta asiaa, koska olin ensimmäisellä kerralla ollut viissiin VP ja tupakaverien lavea selostus ei tietenkään ole verrattavissa asioiden toteuttamiseen itse käytännössä. Suojelukoulutusrastin jälkeen jäi lievä paniikki, muistettavia asioita oli miljoona, ja ne kaikki pitäisi osata sujuvasti torstain taistelijan tutkinnossa.
18.08.2010 KE
Päivän ohjelmassa: Everstin tarkastuskäynti
Aamulla oli taas sulkeiset, jonka jälkeen oli kuuden minuutin edustavana esiintyminen tarkastajille (joop, ei menny putkeen seiskalla, ei) ja sitten odoteltiin everstin pitämää tupa- kaappi- ja siisteystarkastusta. (Jäpitettiin punkkien välissä n. 45min.)
Loppupäivän ohjelmassa kaikkea pientä sälää, kuten valaoppitunti, varusvarastolla käynti ja tväl-tarkastus. Lähinnä kerättiin voimia taistelijan tutkintoon.
19.08.2010 TO
Aamulla _taas_ sulkeiset, jotka olivat pitkät ja piinalliset. Sulkeisten yhteydessä harjoiteltiin ohimarssia kyllästymiseen asti ja Ylil L veti tahtimarssin väärään tahtiin, joka oli lievästi häiritsevää muun joukkueen suorituksen kannalta. Aamun sulkeisten jälkeen oli helpottavaa päästä suorittamaan taistelijarataa.
Taistelijarata
1. rasti: suojeluhälytys (ois voinu mennä paremminkin)
2. rasti: hengaus poterossa ja yllättäen aseeseen tulee häiriö (joo, sitä päätä vois pistää alas ja myös latausliikkeen tekeminen lippaan paikoilleen laiton jälkeen vois olla aika pop, varsinkin jos sitä vihollista aikoo vielä ampua...)
3. rasti: aseen puhdistus (skarppasin, täydet pisteet!)
4. rasti: epäsuora tuli
5. rasti: taas poteroitumista, tällä kertaa lippaan vaihdolla
6. rasti: taistelijaparin eteneminen, kuitenkin yksilösuorituksena eli suomeksi kaikkien rakastamaa syöksymistä (Alok S. tuvastamme rikkoi rastilla housunsa ja polvensa, mutta onneksi hän eteni seuraavaksi ensiapurastille, jossa lämit olivat valmiina paikkaamaan polvea.)
7. rasti: telamiina (lähes täydet pisteet)
8. rasti: ensiapu (unohdin rastille lippaani, joka kävi ilmi kolme rastia myöhemmin, ja sitten hävetti. Sain kuitenkin lippaani takaisin myöhemmin särmällä toimistokäyttäytymisellä...)
9. rasti: tunnussana, RÄPYLÄ-KÄSI
10. rasti: käsikranaatti (joo, eihän se nyt vieläkään pitkälle lentäny, mutta lensi sentään jonnekkin, enkä heittäny päin puuta, kuten Alok J:lle kävi ja kranaatti kimposi takaisin heittäjänsä luo...)
11. rasti: kevyt kertasinko ("Ai missä se tuhottava vaunu on?"... "Ai se oli tuolla, noh, ei toi nyt tosissaan taida olla 250m päässä... Ai tonne on vai vaan 80m?... No aina ei mee nallekarkit tasan.")
12. rasti: varusteiden tarkastus
Taistelijaradalta poistuessamme Alok B. nyrjäytti nilkkansa ja sai tuomion kulkea kepeillä omasta mielestään hieman turhan pitkän tovin.
"Tänään alokkaita, huomenna kaartinjääkäreitä, ehkä joskus alikersantteja, mutta ei koskaan joukkuetta, miehet!"
Illalla iltahartaus ja lipunlasku, rauohoittumista ennen seuraavan päivän valaa.
Saatiin myös suomenliput lomapuvun hihaan.
20.08.2010 PE Valapäivä
Kauan odotettu valapäivä. Mukes pisti parastaan, aamupala ja lounas olivat poikkeuksellisen hyviä.
Lähdimme reippaasti ennen puolta päivää kruunuesineet (kännykkä, lompakko, avaimet) taskussa, rynnäkkökiväärit sylissä tilausbusseilla poliisisaattueessa kohti Kauniaisia. Jotta kaikki saatiin pisteestä A pisteeseen B, tarvittiin 20 linja-autoa ja x poliisia ohjaamaan liikennettä.
Bussissa hieman levoton tunnelma, toisia jännitti ja toisia jännitti enemmän. Seurasimme mielenkiinnolla muun muassa pilviä ja arvoimme sitä, että sataako vaiko eikö. Kun vihdoin seisoimme muodossa (joka oli mutkalla kuin auringossa paahtuneet ratakiskot) urheilukentällä, aurinko pilkisti pilvien takaa ja häikäisi jo tutuksi käyneellä tavalla silmiimme kun puheita pidettiin.
Hups vain ja huomasin olevani kaartinjääkäri. Tilaisuus oli yllättävän lyhyt, porukkaa ei edes tippunut (pyörtynyt) niin paljon, kuin aluksi pelkäsimme.
Tilaisuus "huipentui" ohimarssiin, joka allekirjoittaneen kohdalla kyllä meni ihan vituralleen. Lohdutuksekseni voin todeta, että ei ne muutkaan kuulemma olleet pysyneet tahdissa.
Päästiin aikaisin lomille ja su-ma yönä tiedossa päivystysnakki.
22.08.2010 SU - 23.08.2010 MA
Päivystin yöllä 2. apupäivystäjän tehtävissä. Minut herätettiin 02:40, eli 5 min etuajassa (ei, en hyppinyt riemusta). Päivystykseni kohokohta: aamuviiden aikaan tehdyllä kierroksella havaitsin tiputtavan hanan yläkerran pohjoispäädyn wc:tiloissa.
Päiväohjelmassa RK 3 eli 10 laukausta polvelta ja ATT (ampumataitotesti) jonka joukkueet 5 ja 7 saivat yllättäen ampua vain kerran, toisin kuin kaikki muut joukkueet, jotka ampuivat ATT:n kahdesti. Jep, ei menny nallekarkit taaskaan tasan. Oma tulokseni 8/12, ei valitettavasti oikeuta kuntoisuuslomaan, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla... Ampumaratailun jälkeen pakkiruokailu ja muilla tetsausta - Kjääk I lähti hammaslääkäriin.
Illalla täytettiin Sikalistaa, voi sitä huvia.
Käytiin myös Kjääk S:n kanssa grillillä ja heitettiin läppää aiheesta "trooppinen iho" ja "apaattinen iho".
"Ei, mun iho ei pukkaa palmuja, joo ei, mun iho ei muutu apaattiseksi väsyttyään palmujen kasvatukseen, se on ihan vaan atooppinen."
24.08.2010 TI
Aamulla minuutilla kaikki tupamme naiset minua lukuun ottamatta lähtivät tuvasta. (Olin siis naisista ainoa, joka kykeni palvelukseen.)
Päivän ohjelmassa oli ampumaleirille valmistavia rasteja aiheina muun muassa taistelijaparin eteneminen ja käsikranaatti. KES-rasti oli ahterista, koska singot olivat hiekkaisia, satoi, käteni olivat märät ja singot jumittivat (joo, ja mua väsytti ja polvet oli hajalla tetsauksen jäljiltä ja ja ja...) Viimeinen rasti oli taistelijaparin puolustus, jonka jälkeen päästiin vihdoin syömään.
Loppupäivä rötvättiin, tosi ohjelmassa yksi oppitunti ja halukkuuskyselyn täyttäminen.
Sikalista ei mennyt vieläkään läpi: "Tää on ihan vitun säälittävää, koittakaa nyt keksiä vähän enemmän."
25.08.2010 KE
Ampumaleiri, jolle en sitten osallistunut. Tein viimehetkellä päätöksen lähteä veksiin ja päivystäjän kysellessä, miksen ilmoittautunut normaalisti vaan vasta jälkikäteen, vastasin: "Herra alikersantti, en tiennyt heti herättyäni olevani näin pilkullinen." Päivystäjällä ei ollut mitään lisättävää.
Joop, veksissä jonotettuani 2h 25 min (uusi ennätys) tuomioksi tuli joko syyhy tai enterorokko eli tuttavallisemmin suu- ja sorkkatauti. Lääkäri hieroi suuria karvaisia käsiään ja oli ihan innoissaan "Jaaha, vai että saadaan me tänne vihdoinkin joku epidemia, olinkin jo odottanut milloin ensimmäinen enterorokkotapaus ilmestyy". Sain syyhylääkettä josta ei ollut mitään iloa ja nukuin koko päivän. Taistelijan tutkinnon pisteiksi paljastuivat 89/110.
26.08.2010 TO
Mitä tänään tapahtui? No ei oikein mitään. Menin ulos ensimmäistä kertaa koko päivänä vasta päivällisen aikaan, jolloin tietysti satoi. Muuten nukuin koko päivän.
Meillä oli kaappitarkastus, johon jouduin osallistumaan vaikka olinkin VP (eli vapautettu palveluksesta ruokailuja lukuun ottamatta - mikä logiikka!) sekä tväl-tarkastus. Osallistumiseni aiheutti hämmennystä myös muissa, kuin minussa.
Kok H: "Ööh, oletko antanut I:lle luvan osallistua tarkastukseen ilman asetta?"
Kok S: "Olen."
Kok H: "No mitä sille sitten sanotaan? Öljytään ja kootaan?"
Kok S: "Sano että kasataan vaan."
Kok H: "Kasataan vaan."
Huomenna kolmas ja viimeinen mahdollisuus suorittaa lähtötasotestin cooper. Olen ollut kaksi päivää VP ja olo on edelleen hutera ja epämääräinen, paukamat ja pilkut punottaa ihan entisellä tavallaan, mutta ei kai tässä auta mukaan kuin yrittää parhaansa. Nukkuminen voisi olla aika pop... eikun: "Mitä eroa on I:llä ja dalmaattialaisella?" -"No, ei niillä oikeen oo (paitsi I:llä ei oo häntää)."
27.08.2010 PE
Jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin paska päivä.
Aamulla olo oli heikko ja tietysti silloin oli kapteenin pitämä haastattelu jossa läsnä kaikki mahdolliset kapiaiset. Jonotettiin pieni iäisyys ja kun vihdoin pääsin tilanteesta pois, en tiennyt nauraisinko vaiko itkisinkö, joten valitsin jälkimmäisen, mistä ei sitten meinannut millään tulla loppua.
Iltapäivällä oli cooper, joka - kuten arvata saattoi - ei mennyt kovin kummoisesti. Huomionarvoista on kuitenki se, että juoksin koko 12min, vaikka viimeisellä kierroksella silmissäni sumeni niin tehokkaasti, etten oikein nähnyt eteeni, enkä uskaltanut juosta kovin kovaa, koska en nähnyt missä menin. Kipenänä urheilu ei ole kovin fiksua - lopputuloksesta joutuu kärsimään ihan itse (tässä tapauksessa lopun päivää kestävä paha olo jossa vaikuttavina tekijöinä yökötys ja päänsärky, johon ei auttanut edes tonninen panadol ja 600 burana) - ihan vaan tiedoksi kaltaisilleni pölvästeille.
28.08.2010 LA
Rästipäivä. Marssimme 14 km, eli kahdesti kuntsarilenkin ympäri ja leikimme bändien keksimisleikkiä koko matkan. (Aloitetaan a:sta, sanotaan joku a:lla alkava bändi, ja seuraavana vuorossa olevan täytyy keksiä bändi joka alkaa samalla kirjaimella kuin edellisen sanoma loppuu.) Päästiin aikaisin lomille.
31.08.2010 TI
Aika lepi päivä. Ohjelmassa oli kokovarustarkastus (ei kokoVARTALOtarkastus, kuten olin viikko-ohjelmastamme ihmetellen lukenut). Raahasimme siis kaapin sisällön käytävälle ja ihmettelimme artikkeleita, joiden omistamisesta emme edes olleet tietoisia.
Tarkastuksen jälkeen oppitunti ja johtajaprofiilin täyttö, sekä tilaisuus nähdä P-kaudella keräämät pisteemme.
Saimme epävirallisesti kuulla Kjääk S:n kanssa, että lähdemme Lahteen lääkintämieskurssille.
01.09.2010 KE
Aamulla P-kauden päätöstilaisuuden jälkeen, saimme tietää kuka valittiin minnekin. Pääsymme lämäreiksi vahvistui.
Päiväohjelmassa valokuvaus. Koko komppania seisoi hienosti valokuvaan aseteltuna ja odotti, josko taivaalta lipuisi sopiva pikku pilvi auringon eteen, jottei kaikilla olisi kuvassa häikäisystä johtuen silmät kiinni. (No on varmaan kuitenkin, koska tuuli huiski silmissä niin, että kaikilla valui vedet melko vuolaasti, ellei sitten ollut silmät kiinni.)
Komppaniakuvan jälkeen otettiin joukkuekuva, ja odotellessamme meille opetettiin Robin Hood-ojennus. Suuntamies tekee käsillään likkeen joka imitoi jousen jännittämistä, ja vieressä oleva sanoo "wiuh" ja kääntää pään, jolloin seuraava sanoo "wiuh" ja kääntää pään kohti seuraavaa. Tämä toistuu aina toiseksi viimeiseen mieheen asti, jonka jälkeen viimeinen mies sanoo "dojojojoing" ja huojuu hetken paikoillaan (ellei koko joukkue kokelaat mukaan lukien repeä nauramaan).
Joukkuekuvan jälkeen otettiin tupakuvat ja halukkaat pääsivät otattamaan itsestään vielä yksittäiskuvat. Tämän jälkeen me saarelta väliaikaisesti poistuvat kävimme palauttamassa tväl-materiaalin varastolle, jonka jälkeen oli pyykinvaihto (vaihdoin peräti kaksi pyyhettä) ja loppupäivän ohjelmassa ei ollut mitään lööbailua ihmeellisempää.
02.09.2010 TO
Ohjelmassa oppitunti Lahteen lähtijöille.
Tuvassa oli levoton tunnelma, sillä oli viimeinen ilta, jolloin me kaikki kuusi tyttöä olimme vielä yhdessä.
Ruokalistalla oli hernekeittoa (kuten aina torstaisin) ja nyt ensimmäistä kertaa pannaria ja mansikkahilloa!
03.09.2010 PE
Saarensisäiset muutot.
Herätys klo 05:30, paitsi naisten tuvassa, jossa töhö apupäivystäjä rääkyi taas klo 05:15 niin, ettei kukaan voinut olla heräämättä. Aliupseerikouluun lähtevät Kjääk:t R, B ja H lähtivät etuaamupalalle, josta palattuaan alkoivat heti siirtää omaisuuttaan pihalle ja sieltä kohti AUKin tiloja.
Kjääk Ä sai toivomansa paikan soittokunnasta ja muuttin Spolk:in naisten tupaan. Jäimme Kjääk S:n kanssa aamupalan jälkeen hetkeksi vanhaan tupaamme, josta siirsimme vauhtisäkit luutn. W:n valvovien silmien alla "jemmaan" mistä saisimme likaiset lakanamme ja varusteemme takaisin, sitten kun se aika viiden viikon päästä koittaisi.
Yksikössä yleinen siivous. Tulevat lämärit jätettiin pihalle vesisateen ja viiman armoille "vartioon" puoleksitoista tunniksi, kun muut siivosivat. Ja sitten ne atlantin kokoisissa lätäköissä lionneet vauhtisäkit kannettiin taikaisin sisälle uusiin tupiin ja sitten siivottiin taas.
Iltapäivällä tuleville lämäreille iski nakki. Kellarikerroksessa sijaitseva kokelastupa piti tyhjentää eli kantaa kalusteet (12 sänkyä ja kaappia) kolmanteen kerrokseen ullakolle. Jep jep, 270 vrk hyviä hommia. Päästiin kuitenkin etuajassa lomille, joten emme valita.
* * *
Yhteenvetona P-kaudesta voisin sanoa, että jos nyt alottaisin koko touhun uudestaan, niin miettisin kahteen kertaan veksiin menemistä sittenkin, kun on pää kainalossa, ja voisi olla, että jättäisin menemättä. Elämästä viisastuneena: jos tahdot aukkiin, älä mene veksiin ellei ole aivan pakko, ja mieti sittenkin vielä onko ihan pakko. Toki jos tahdot pitää itsesi ehjänä, eikä intti ole koko elämä, ei kannata hajottaa itseään, sillä elämä jatkuu intin jälkeenkin.
(Joo, saatto kuulostaa vähän katkeralta, mutta loppujenlopuksi olen hyvin tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseen.)
Huomenna kohti Lahtea ja uusia haasteita. Kyyti lähtee klo 05:30!
Päivän ohjelma alkoi aamulla heti aamupalan jälkeen Kaartin Jääkärirykmentin vuosipäivän juhlalla.
Eli suomeksi: seisoimme ulkona muodossa palttiarallaa 40 min auringon häikäistessä suoraan silmiin ja aseotteita vatkattiin eestaas. Paikalla oli myös bussilastillinen mummoja ja vaareja ja jopa soittokunta sekä isoja pomoja everstistä kenraaliin. Lipunnoston, seppeleenlaskun ja puheen jälkeen jaettiin ylennykset ja virallinen osuus olikin onneksi sitten siinä. Juhlinnan loppupuolella nimittäin alkoi ihan hirveä pyörrytys, josta onneksi selvittiin pienellä pyllistelyllä.
Loppupäivän ohjelmassa oli, koomista kyllä, maastoruokailu. Herrat isot herrat ja kutsuvieraat pääsivät tietenkin evästämään juhlavasti Mukesiin ja helpoimmalla päästiin kun meidät maan matoset laitettiin pakkisafkalle mukesin ulkopuolelle. (Ei muuten mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan se ruokailu, kun koko komppania yritti yhteen aikaan evästää samasta linjastosta...)
Ruokailun jälkeen oli tetsausta, jossa olin pitkästä aikaa täysillä mukana. Aiheena oli taistelijarataan valmistavat rastit.
17.08.2010 TI
Aamu alkoi sulkeisilla. Harjoittelimme valaliikehdintää ja samalla treenasimme seuraavanpäiväistä everstin tarkastusta varten. Siinä sujuikin rattoisasti puoli aamupäivää. Loppupäivän ohjelmassa oli johtajatehtävärata ja harjoitusrasteja taistelijan tutkintoa varten.
Johtajatehtäväradan rasteja oli kaikkiaan viisi ja voin vilpittömästi sanoa, että radan organisointi ei nyt kyllä tällä kertaa mennyt ihan putkeen, sillä jonotin ensimmäiselle rastille tunnin. Samassa ajassa taistelijatoverini ehtivät suorittaa kaksi tai jopa kolme rastia. Rastit olivat ihan mielenkiintoisia, mutta alun jonottaminen söi tehtävien mielekkyyttä, ja kun vihdoin pääsin ensimmäiselle rastille, halusin suoriutua siitä mahdollisimmän nopeasti, mikä tietenkin näkyi myös pisteissäni.
Johtajatehtäväradan jälkeen suuntasimme pienissä ryhmissä kohti taistelijaradan harjoitusrasteja. Rastit käsittelivät suurimmaksi osaksi jo ennestään tuttuja asioita, kuten telamiinaa, käsikranaattia, kevyttä kertasinkoa, ensiavun antoa ja suojelukoulutusta.
Suojelukoulutusrastilla tuli paljon uutta asiaa, koska olin ensimmäisellä kerralla ollut viissiin VP ja tupakaverien lavea selostus ei tietenkään ole verrattavissa asioiden toteuttamiseen itse käytännössä. Suojelukoulutusrastin jälkeen jäi lievä paniikki, muistettavia asioita oli miljoona, ja ne kaikki pitäisi osata sujuvasti torstain taistelijan tutkinnossa.
18.08.2010 KE
Päivän ohjelmassa: Everstin tarkastuskäynti
Aamulla oli taas sulkeiset, jonka jälkeen oli kuuden minuutin edustavana esiintyminen tarkastajille (joop, ei menny putkeen seiskalla, ei) ja sitten odoteltiin everstin pitämää tupa- kaappi- ja siisteystarkastusta. (Jäpitettiin punkkien välissä n. 45min.)
Loppupäivän ohjelmassa kaikkea pientä sälää, kuten valaoppitunti, varusvarastolla käynti ja tväl-tarkastus. Lähinnä kerättiin voimia taistelijan tutkintoon.
19.08.2010 TO
Aamulla _taas_ sulkeiset, jotka olivat pitkät ja piinalliset. Sulkeisten yhteydessä harjoiteltiin ohimarssia kyllästymiseen asti ja Ylil L veti tahtimarssin väärään tahtiin, joka oli lievästi häiritsevää muun joukkueen suorituksen kannalta. Aamun sulkeisten jälkeen oli helpottavaa päästä suorittamaan taistelijarataa.
Taistelijarata
1. rasti: suojeluhälytys (ois voinu mennä paremminkin)
2. rasti: hengaus poterossa ja yllättäen aseeseen tulee häiriö (joo, sitä päätä vois pistää alas ja myös latausliikkeen tekeminen lippaan paikoilleen laiton jälkeen vois olla aika pop, varsinkin jos sitä vihollista aikoo vielä ampua...)
3. rasti: aseen puhdistus (skarppasin, täydet pisteet!)
4. rasti: epäsuora tuli
5. rasti: taas poteroitumista, tällä kertaa lippaan vaihdolla
6. rasti: taistelijaparin eteneminen, kuitenkin yksilösuorituksena eli suomeksi kaikkien rakastamaa syöksymistä (Alok S. tuvastamme rikkoi rastilla housunsa ja polvensa, mutta onneksi hän eteni seuraavaksi ensiapurastille, jossa lämit olivat valmiina paikkaamaan polvea.)
7. rasti: telamiina (lähes täydet pisteet)
8. rasti: ensiapu (unohdin rastille lippaani, joka kävi ilmi kolme rastia myöhemmin, ja sitten hävetti. Sain kuitenkin lippaani takaisin myöhemmin särmällä toimistokäyttäytymisellä...)
9. rasti: tunnussana, RÄPYLÄ-KÄSI
10. rasti: käsikranaatti (joo, eihän se nyt vieläkään pitkälle lentäny, mutta lensi sentään jonnekkin, enkä heittäny päin puuta, kuten Alok J:lle kävi ja kranaatti kimposi takaisin heittäjänsä luo...)
11. rasti: kevyt kertasinko ("Ai missä se tuhottava vaunu on?"... "Ai se oli tuolla, noh, ei toi nyt tosissaan taida olla 250m päässä... Ai tonne on vai vaan 80m?... No aina ei mee nallekarkit tasan.")
12. rasti: varusteiden tarkastus
Taistelijaradalta poistuessamme Alok B. nyrjäytti nilkkansa ja sai tuomion kulkea kepeillä omasta mielestään hieman turhan pitkän tovin.
"Tänään alokkaita, huomenna kaartinjääkäreitä, ehkä joskus alikersantteja, mutta ei koskaan joukkuetta, miehet!"
Illalla iltahartaus ja lipunlasku, rauohoittumista ennen seuraavan päivän valaa.
Saatiin myös suomenliput lomapuvun hihaan.
20.08.2010 PE Valapäivä
Kauan odotettu valapäivä. Mukes pisti parastaan, aamupala ja lounas olivat poikkeuksellisen hyviä.
Lähdimme reippaasti ennen puolta päivää kruunuesineet (kännykkä, lompakko, avaimet) taskussa, rynnäkkökiväärit sylissä tilausbusseilla poliisisaattueessa kohti Kauniaisia. Jotta kaikki saatiin pisteestä A pisteeseen B, tarvittiin 20 linja-autoa ja x poliisia ohjaamaan liikennettä.
Bussissa hieman levoton tunnelma, toisia jännitti ja toisia jännitti enemmän. Seurasimme mielenkiinnolla muun muassa pilviä ja arvoimme sitä, että sataako vaiko eikö. Kun vihdoin seisoimme muodossa (joka oli mutkalla kuin auringossa paahtuneet ratakiskot) urheilukentällä, aurinko pilkisti pilvien takaa ja häikäisi jo tutuksi käyneellä tavalla silmiimme kun puheita pidettiin.
Hups vain ja huomasin olevani kaartinjääkäri. Tilaisuus oli yllättävän lyhyt, porukkaa ei edes tippunut (pyörtynyt) niin paljon, kuin aluksi pelkäsimme.
Tilaisuus "huipentui" ohimarssiin, joka allekirjoittaneen kohdalla kyllä meni ihan vituralleen. Lohdutuksekseni voin todeta, että ei ne muutkaan kuulemma olleet pysyneet tahdissa.
Päästiin aikaisin lomille ja su-ma yönä tiedossa päivystysnakki.
22.08.2010 SU - 23.08.2010 MA
Päivystin yöllä 2. apupäivystäjän tehtävissä. Minut herätettiin 02:40, eli 5 min etuajassa (ei, en hyppinyt riemusta). Päivystykseni kohokohta: aamuviiden aikaan tehdyllä kierroksella havaitsin tiputtavan hanan yläkerran pohjoispäädyn wc:tiloissa.
Päiväohjelmassa RK 3 eli 10 laukausta polvelta ja ATT (ampumataitotesti) jonka joukkueet 5 ja 7 saivat yllättäen ampua vain kerran, toisin kuin kaikki muut joukkueet, jotka ampuivat ATT:n kahdesti. Jep, ei menny nallekarkit taaskaan tasan. Oma tulokseni 8/12, ei valitettavasti oikeuta kuntoisuuslomaan, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla... Ampumaratailun jälkeen pakkiruokailu ja muilla tetsausta - Kjääk I lähti hammaslääkäriin.
Illalla täytettiin Sikalistaa, voi sitä huvia.
Käytiin myös Kjääk S:n kanssa grillillä ja heitettiin läppää aiheesta "trooppinen iho" ja "apaattinen iho".
"Ei, mun iho ei pukkaa palmuja, joo ei, mun iho ei muutu apaattiseksi väsyttyään palmujen kasvatukseen, se on ihan vaan atooppinen."
24.08.2010 TI
Aamulla minuutilla kaikki tupamme naiset minua lukuun ottamatta lähtivät tuvasta. (Olin siis naisista ainoa, joka kykeni palvelukseen.)
Päivän ohjelmassa oli ampumaleirille valmistavia rasteja aiheina muun muassa taistelijaparin eteneminen ja käsikranaatti. KES-rasti oli ahterista, koska singot olivat hiekkaisia, satoi, käteni olivat märät ja singot jumittivat (joo, ja mua väsytti ja polvet oli hajalla tetsauksen jäljiltä ja ja ja...) Viimeinen rasti oli taistelijaparin puolustus, jonka jälkeen päästiin vihdoin syömään.
Loppupäivä rötvättiin, tosi ohjelmassa yksi oppitunti ja halukkuuskyselyn täyttäminen.
Sikalista ei mennyt vieläkään läpi: "Tää on ihan vitun säälittävää, koittakaa nyt keksiä vähän enemmän."
25.08.2010 KE
Ampumaleiri, jolle en sitten osallistunut. Tein viimehetkellä päätöksen lähteä veksiin ja päivystäjän kysellessä, miksen ilmoittautunut normaalisti vaan vasta jälkikäteen, vastasin: "Herra alikersantti, en tiennyt heti herättyäni olevani näin pilkullinen." Päivystäjällä ei ollut mitään lisättävää.
Joop, veksissä jonotettuani 2h 25 min (uusi ennätys) tuomioksi tuli joko syyhy tai enterorokko eli tuttavallisemmin suu- ja sorkkatauti. Lääkäri hieroi suuria karvaisia käsiään ja oli ihan innoissaan "Jaaha, vai että saadaan me tänne vihdoinkin joku epidemia, olinkin jo odottanut milloin ensimmäinen enterorokkotapaus ilmestyy". Sain syyhylääkettä josta ei ollut mitään iloa ja nukuin koko päivän. Taistelijan tutkinnon pisteiksi paljastuivat 89/110.
26.08.2010 TO
Mitä tänään tapahtui? No ei oikein mitään. Menin ulos ensimmäistä kertaa koko päivänä vasta päivällisen aikaan, jolloin tietysti satoi. Muuten nukuin koko päivän.
Meillä oli kaappitarkastus, johon jouduin osallistumaan vaikka olinkin VP (eli vapautettu palveluksesta ruokailuja lukuun ottamatta - mikä logiikka!) sekä tväl-tarkastus. Osallistumiseni aiheutti hämmennystä myös muissa, kuin minussa.
Kok H: "Ööh, oletko antanut I:lle luvan osallistua tarkastukseen ilman asetta?"
Kok S: "Olen."
Kok H: "No mitä sille sitten sanotaan? Öljytään ja kootaan?"
Kok S: "Sano että kasataan vaan."
Kok H: "Kasataan vaan."
Huomenna kolmas ja viimeinen mahdollisuus suorittaa lähtötasotestin cooper. Olen ollut kaksi päivää VP ja olo on edelleen hutera ja epämääräinen, paukamat ja pilkut punottaa ihan entisellä tavallaan, mutta ei kai tässä auta mukaan kuin yrittää parhaansa. Nukkuminen voisi olla aika pop... eikun: "Mitä eroa on I:llä ja dalmaattialaisella?" -"No, ei niillä oikeen oo (paitsi I:llä ei oo häntää)."
27.08.2010 PE
Jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin paska päivä.
Aamulla olo oli heikko ja tietysti silloin oli kapteenin pitämä haastattelu jossa läsnä kaikki mahdolliset kapiaiset. Jonotettiin pieni iäisyys ja kun vihdoin pääsin tilanteesta pois, en tiennyt nauraisinko vaiko itkisinkö, joten valitsin jälkimmäisen, mistä ei sitten meinannut millään tulla loppua.
Iltapäivällä oli cooper, joka - kuten arvata saattoi - ei mennyt kovin kummoisesti. Huomionarvoista on kuitenki se, että juoksin koko 12min, vaikka viimeisellä kierroksella silmissäni sumeni niin tehokkaasti, etten oikein nähnyt eteeni, enkä uskaltanut juosta kovin kovaa, koska en nähnyt missä menin. Kipenänä urheilu ei ole kovin fiksua - lopputuloksesta joutuu kärsimään ihan itse (tässä tapauksessa lopun päivää kestävä paha olo jossa vaikuttavina tekijöinä yökötys ja päänsärky, johon ei auttanut edes tonninen panadol ja 600 burana) - ihan vaan tiedoksi kaltaisilleni pölvästeille.
28.08.2010 LA
Rästipäivä. Marssimme 14 km, eli kahdesti kuntsarilenkin ympäri ja leikimme bändien keksimisleikkiä koko matkan. (Aloitetaan a:sta, sanotaan joku a:lla alkava bändi, ja seuraavana vuorossa olevan täytyy keksiä bändi joka alkaa samalla kirjaimella kuin edellisen sanoma loppuu.) Päästiin aikaisin lomille.
31.08.2010 TI
Aika lepi päivä. Ohjelmassa oli kokovarustarkastus (ei kokoVARTALOtarkastus, kuten olin viikko-ohjelmastamme ihmetellen lukenut). Raahasimme siis kaapin sisällön käytävälle ja ihmettelimme artikkeleita, joiden omistamisesta emme edes olleet tietoisia.
Tarkastuksen jälkeen oppitunti ja johtajaprofiilin täyttö, sekä tilaisuus nähdä P-kaudella keräämät pisteemme.
Saimme epävirallisesti kuulla Kjääk S:n kanssa, että lähdemme Lahteen lääkintämieskurssille.
01.09.2010 KE
Aamulla P-kauden päätöstilaisuuden jälkeen, saimme tietää kuka valittiin minnekin. Pääsymme lämäreiksi vahvistui.
Päiväohjelmassa valokuvaus. Koko komppania seisoi hienosti valokuvaan aseteltuna ja odotti, josko taivaalta lipuisi sopiva pikku pilvi auringon eteen, jottei kaikilla olisi kuvassa häikäisystä johtuen silmät kiinni. (No on varmaan kuitenkin, koska tuuli huiski silmissä niin, että kaikilla valui vedet melko vuolaasti, ellei sitten ollut silmät kiinni.)
Komppaniakuvan jälkeen otettiin joukkuekuva, ja odotellessamme meille opetettiin Robin Hood-ojennus. Suuntamies tekee käsillään likkeen joka imitoi jousen jännittämistä, ja vieressä oleva sanoo "wiuh" ja kääntää pään, jolloin seuraava sanoo "wiuh" ja kääntää pään kohti seuraavaa. Tämä toistuu aina toiseksi viimeiseen mieheen asti, jonka jälkeen viimeinen mies sanoo "dojojojoing" ja huojuu hetken paikoillaan (ellei koko joukkue kokelaat mukaan lukien repeä nauramaan).
Joukkuekuvan jälkeen otettiin tupakuvat ja halukkaat pääsivät otattamaan itsestään vielä yksittäiskuvat. Tämän jälkeen me saarelta väliaikaisesti poistuvat kävimme palauttamassa tväl-materiaalin varastolle, jonka jälkeen oli pyykinvaihto (vaihdoin peräti kaksi pyyhettä) ja loppupäivän ohjelmassa ei ollut mitään lööbailua ihmeellisempää.
02.09.2010 TO
Ohjelmassa oppitunti Lahteen lähtijöille.
Tuvassa oli levoton tunnelma, sillä oli viimeinen ilta, jolloin me kaikki kuusi tyttöä olimme vielä yhdessä.
Ruokalistalla oli hernekeittoa (kuten aina torstaisin) ja nyt ensimmäistä kertaa pannaria ja mansikkahilloa!
03.09.2010 PE
Saarensisäiset muutot.
Herätys klo 05:30, paitsi naisten tuvassa, jossa töhö apupäivystäjä rääkyi taas klo 05:15 niin, ettei kukaan voinut olla heräämättä. Aliupseerikouluun lähtevät Kjääk:t R, B ja H lähtivät etuaamupalalle, josta palattuaan alkoivat heti siirtää omaisuuttaan pihalle ja sieltä kohti AUKin tiloja.
Kjääk Ä sai toivomansa paikan soittokunnasta ja muuttin Spolk:in naisten tupaan. Jäimme Kjääk S:n kanssa aamupalan jälkeen hetkeksi vanhaan tupaamme, josta siirsimme vauhtisäkit luutn. W:n valvovien silmien alla "jemmaan" mistä saisimme likaiset lakanamme ja varusteemme takaisin, sitten kun se aika viiden viikon päästä koittaisi.
Yksikössä yleinen siivous. Tulevat lämärit jätettiin pihalle vesisateen ja viiman armoille "vartioon" puoleksitoista tunniksi, kun muut siivosivat. Ja sitten ne atlantin kokoisissa lätäköissä lionneet vauhtisäkit kannettiin taikaisin sisälle uusiin tupiin ja sitten siivottiin taas.
Iltapäivällä tuleville lämäreille iski nakki. Kellarikerroksessa sijaitseva kokelastupa piti tyhjentää eli kantaa kalusteet (12 sänkyä ja kaappia) kolmanteen kerrokseen ullakolle. Jep jep, 270 vrk hyviä hommia. Päästiin kuitenkin etuajassa lomille, joten emme valita.
* * *
Yhteenvetona P-kaudesta voisin sanoa, että jos nyt alottaisin koko touhun uudestaan, niin miettisin kahteen kertaan veksiin menemistä sittenkin, kun on pää kainalossa, ja voisi olla, että jättäisin menemättä. Elämästä viisastuneena: jos tahdot aukkiin, älä mene veksiin ellei ole aivan pakko, ja mieti sittenkin vielä onko ihan pakko. Toki jos tahdot pitää itsesi ehjänä, eikä intti ole koko elämä, ei kannata hajottaa itseään, sillä elämä jatkuu intin jälkeenkin.
(Joo, saatto kuulostaa vähän katkeralta, mutta loppujenlopuksi olen hyvin tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseen.)
Huomenna kohti Lahtea ja uusia haasteita. Kyyti lähtee klo 05:30!
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Aina ei mene nallekarkit tasan
02.08.2010 MA
Paluu lomilta. Tällä kertaa ei mennyt viimetippaan, vaan olin ensimmäinen tuvassamme.
Matkalla portilta kasarmille bongasin perheen, joka oli tulossa uimasta. Perheen tarhaikäinen pikkupoika ei millään meinannut saada silmiään irti loma-asuisesta naistaistelijasta. Sain selkeästikin ensimmäisen ihailijan. ;)
03.08.2010 TI
Aamulla ohjelmassa ensimmäiset sulkeiset rynnäkkökiväärin kanssa. Eteen - vie! Olalle - vie!
Tupakaverilta kuultua:
Alik X: "Ei voi olla noin vaikeaa pitää sitä rynkkyä aloillaan! Se painaa naisten käsipainon verran ja jos joukossamme oleva nainen pystyy tähän, pitäisi teidänkin, miehet!"
Ruokailun jälkeen päivä jatkui suunnistuksella, jossa kävi tietysti perinteiset: ei se mitään parisuunnistusta ollut, vaan minä suunnistin ja viisi taistelijaa hölkyttelee perässä... No, hauskaa se oli siltikin.
Suunnistuksen jälkeen oli päivän kohokohta, uimataitotestit. Menimme MPKK:n "uimahalliin", joka siis käsittää yhden 25m altaan jossa kolme rataa, sekä naisten ja miesten pesutilat. Ohjelmassa oli vapaata polskimista ja saunomista, sekä itse asia - 200m uinti, josta 50m selkää, pysähtymättä.
Muutama sananen intin uimapuvuista:
Naisilla ne ovat mallia mamma ja miehillä mallia minimaalinen. Naisten uima-asu on alhaalta korkea (Baywatch-tyyliin) ja ylhäältä kaula-aukko on niin pieni, että siihen lähes kuristuu. Väriltään nämä ihanuudet ovat sähkönsinisiä, joten kaikki ruumiinkohoumat näkyvät iloisesti läpi. (Jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin pornothan ne ovat.)
Altaan reunalle piti ryhmittyä tiettyyn kellonaikaan mennessä ja muutamaa hetkeä ennen tätä kellonlyömää astelimme tyttöjen kanssa yhtenä naisena pois pukuhuoneen suojista. Miespuoliset taistelijatoverimme olivat jo tietenkin patistettu altaan reunalle, joten meidän viiden naisen riviä tuijotettiin avoimesti, pitkään ja hartaasti. Onneksi testiä valvova yliluutnantti tajusi ahdinkomme ja patisti meidätkin samaan muotoon.
Yllättävintä oli ehkä se, että myös alikersantit antoivat silmiensä levätä avoimesti sektoreilla naistaistelijat. Yliluutnatti taas oli korostetun "viileä". Alokkaiden tuijotuksen toki ymmärtää ihan hyvin, tilanne oli heille todennäköisesti ainoa laatuaan: yli 100 miestä pikkuspeedoissa ja viisi naista kutakuinkin pornoissa uimapuvuissa samassa tilassa.
Iltavapaalla matkatessani portille vastaan kävelee kolmen kokelaan ryhmä. Ensimmäinen vilkaisu: noi on varmaan jotain alokkaita. Toinen vilkaisu: mikä tuolla hihassa muuten kiiltää? Vieraita alikkejahan ei tarvitse tervehtiä...? Kolmas vilkaisu: OMG, NE ON KOKELAITA, NYT KÄTTÄ LIPPAAN NIIN KU OLIS JO! Kaksi kolmesta tervehtii lippaan vedolla takaisin... Ja sitten he tajuavat, etten tosissaan ole mikään Rouva IsoRouva, vaan alokas... :D (Joo, komppanialle on tullut aika reippaasti palautetta siitä, että tervehtiminen on laiskaa ja tervehdyskulttuuri muutenkin heikossa hapessa.)
Mukesissa oli huono salaattipäivä. Lounaalla ei ollut sitrus- ja tomaattiallergikolle syömäkelpoista salaattia eikä sitten tosissaan päivälliselläkään mitään allergiavaihtoehtoja tunnettu.
Kokelaat pitivät ensimmäiset iltavahvuuslaskennat ja pinkka- ja punkkatarkastukset.
Kokelas: "En muuten koskaan ole nähnyt näin hyviä pinkkoja."
Alik S: "Tällä tuvalla onkin koko komppanian särmimmät pinkat!"
04.08.2010 KE
Päivän ohjelmassa oli aamupalan jälkeen P2 Bravo koe, jossa kysyttiin muun muassa tykkäätkö "hakkailusta" ja "flirttailusta". Eli siis kysymykset olivat vähintäänkin aataminaikaisessa sanamuodossa.
Hulluustestin jälkeen otettiin taisteluvarustus kantoon ja suunnattiin kohti ampumarata-aluetta, jossa pysähdyttiin pakkiruokailemaan.
Havainto:
Ensimmäinen kerta tetsari päällä oli OMG-efektin luokkaa: "Eihän tän kanssa voi liikkua, täähän on tosi epämukava ja painaakin ikävästi vääristä paikoista." Nyt kun tetsarin heittää niskaan, se kulkee mukana siinä missä t-paita tai takki.
Ampumaradalla järkytys oli suuri, kun tauluista puuttuivat numerot 1-5. Ohjelmassa oli 2x3kpl kohdistuslaukauksia, joiden ampumista makuulta vaikeutti voimakas auringonpaiste. 2x5 laukauksen "kilpasarja" polvelta ammuttiin pilvisessä ja tuulisessa säässä, niin ei sitten sekään oikein putkeen mennyt. (Tulos: 44. Yhdeksän laukausta pahviläpyskässä, joista 6 maalitaulun alueella.) Ammuntojen välissä kysymykseni herra alikersantille ("Hra alik voinko käydä puskassa? Onko tässä aikaa?") aiheutti mitä hilpeimmän hohotuksen.
Jo parin viikon verran kipuillut päkiäni ärtyi ampumaradalla ja 2x400 buranan jälkeen totesin että veksi kutsuu huomenna.
05.08.2010 TO
Sataa. Ilmottauduin aamulla varuskuntasairaalaan ja odotin lääkärin vastaanotolle pääsyä 2h 15min. Lopputulos oli karu. Lääkäri epäili marssimurtumaa ja antoi 9xVMTL:ää eli vapautusta marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta aina 13. päivään asti. Aamun oppitunnit aiheesta tulevaisuus jäivät siis totaalisesti välistä.
Aamupäivän pyykinvaihto peruttiin ja taistelijatoverini joutuivat lankkaamaan tunnin kenkiään huolimatta siitä, että lankki oli loppu. Myöhemmin kävikin sitten ilmi, että pyykinvaihto pidetäänkin, joten pääsimme sittenkin vaihtamaan astetta haisemattomampiin tamineisiin.
Olen aloittanut uuden harrastuksen, joka on lappujen bongailu. Pyykinvaihdossa: "HUOM! Lukuisista kyselyistä huolimatta emme vaihda VITTU-nimistä tuotetta. Olkaa siis ystävällisiä ja lopettakaa tuotteen mainonta, sillä VITTU ei myöskään ole tulossa valikoimiimme. Ystävällisin terveisin: Varusvaraston väki".
Pinkka- ja punkka-aikaan käy ilmi järkyttäviä paljastuksia: Olen tupamme nuorin! En ole KOSKAAN, IKINÄ, MISSÄÄN ollut nuorin.
06.08.2010 PE
Koko päivän VMTL. Aamulla kavereilla oli taistelukoulutusta, vempat katsoo vierestä. Käsiteltiin etenemistapoja, aiheena myös taistelukoulutusrata, jota kysytään jossain kokeessa josta saa pisteitä ja joka on ihan hemmetin tärkeä. (Tähystä, ammu, tarkista lipas & tavarat, syöksy -> sama uusiks.)
Oppitunti leireilystä, jonka jälkeen liikuntakoulutusta, johon vempat eivät tietenkään osallistu. Alok. I määrättiin laskemaan alok. V:n Cooper-kierroksia ja alok. I välttyi näin komppanian siivoamiselta (45min).
Iltatoimien aikaan levoton meininki tuvassa. Huomasi, että on perjantai ja että leidit ois paljon mielummin pyörinyt jossain tuolla porttien ulkopuolella.
07.08.2010 LA
Edelleen VMTL. Aamupäivän ohjelmassa ensimmäisenä ammunnat, kohdistuslaukaukset makuulta 2x3, sitten makuulta 150 metristä 10 laukausta, lopputulos 84. Sitten 50 metristä viisi laukausta seisoen (asentoa ei oltu harjoiteltu kertaakaan aiemmin) ja viisi laukausta korkeasta polviasennosta. Lopputulos 68p. Yksi ohi taulun.
Ampumaradan jälkeen maastoruokailu ja rasteja käsikranaateista, telamiinasta ja kevyestä kertasingosta. Käsikranaattirastilla harjoiteltiin kranaatin laittamista kuljetuskuntoon ja ampumakuntoon, sekä käsikranaatin heittämistä seisten, korposta ja makuulta. (Joo-o, eihän se minnekään lentänyt. Kuolin, pum. Kuolin, pum. Kuolin, pumpum.)
Seuraavaksi tellurastilla harjoiteltiin kuopan kaivamista, sekä telamiinan oikeaoppista naamiointia. (MUISTAKAA TÄHYSTÄÄ!) Kesäkelillä tellu tulisi laittaa taistelukuntoon viidessä minuutissa ja purkaa (napata mukaan) minuutissa. Tellurasti oli pöljin. Äijät eivät tienneet minne tellunsa hautasivat ja sitten niitä etsittiin. Oikea telamiina on kuitenkin 10kg:n möhkäle, josta 9,5kg TNT:tä...
Kertasinkorasti oli hauskin. Singon kanssa näperreltiin urakalla ja rastin alikit olivat rentoja. Kevyen kertasingon toimintavalmiuteen ja kantovalmiuteen laittaminen on eh-dot-to-mas-ti tekniikkalaji. "Hentoisena" naisena en edes ollut viimeinen, enkä heikoin, siellä oli raavaampia jätkiä joilla oli vaikeuksia homman toteuttamisessa. Kerrankin tunsi itseni jossain asiassa taitavaksi.
Maastoruokailussa oli banaanijogurttia (alik. S:n lempparia!) ja laktoosivammaisille ei tietenkään ollut jogurttia (tai mitään muutakaan) ilman laktoosia.
08.08.2010 SU
Herätys epänormaaliin aikaan 7:30. Brunssin jälkeen ohjelmassa oli ampumaratareissu.
Kohdistukset normaalisti ja RK2, jonka tulos oli 80. Ampumaradalla kersantti painotti hirveästä kiireestä, ja olin hieman hämmentynyt kun hän rupesi käskemään meitä ampuma-asentoon ja lipasta kiinni, ennen kuin oli lipastettu. Katsoin kersanttia kuuleman mukaan tappavalla katseella ja ammunnan jälkeen kersantti totesikin: "Joo ja kersanttikin heräsi tähän päivään klo 10.20, kun I. katsoi tappavasti."
Ohjelma jatkui RK7 ammunnoilla joka suomeksi tarkoittaa kolmea lipasta, joissa jokaisessa kaksi patruunaa sekä kääntyviä maalitauluja. Ensimmäisellä kierroksella taulut olivat näkyvissä viisi sekuntia ja laukauksia tulisi olla kierroksen ja kahden lippaanvaihdon jälkeen taulussa kuusi. Toisella kierroksella taulut näkyy vain kolme sekuntia ja homma toimii samoin (taulut ovat piilossa 15 sekuntia). Viimeisellä kierroksella ammutaan kaksi laukausta viiden sekunnin tauluihin (eli laukaus laukas, taulut kääntyvät, lipas vaihtuu, laukaus laukaus, taulut kääntyvät, lipas vaihtuu ja sama vielä kertaalleen), mistä seuraa että maksimipistemäärän saavuttaa 18 osumalla, jos kaikki ovat taulussa. (Sillä ei siis ole merkitystä, onko osunut seiskaan vai kymppiin, kunhan iskemät ovat maalitaulumylpyrän sisällä.) Itse ammuin 14/18 ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.
Ampumaradan jälkeen ohjelmassa yllätys yllätys: tetsausta. VMTL:hän kävelee perässä kolme tuntia, mikä siis oli ihan hiivatin fiksua ottaen huomioon, että olin jalkavammainen.
Pakkipäivällisellä oli kerrankin kunnollista ruokaa, riisiä ja tomaattikastikkeessa lillutettuja siipikarjanpalasia. Itsehän olen allerginen tomaatille, joten lopputulos oli tietenkin mitä mielenkiintoisin: I. syö HK:n mikropyttipannuaterian mukesin salissa ja keskustelee keittäjän kanssa pitkään ja hartaasti aiheesta allergiaruokavaliot.
Illalla oli nätti rajunilma. Tytöt pelkäsivät kuollakseen ja puolet saharasta lensi pitkin saarta.
09.08.2010 MA
Mentiin leirille, jossa VMTL-taistelija ei tee yhtään mitään. Paitsi naamioriukuja, vesiputelintäyttöjä ja navesidontaa. Taistelijatoverini kaivoivat paita soijassa poteroita ja itse katson monttu auki vierestä miten kuudessa tunnissa putkahtelee toinen toistaan syvempiä seisomapoteroita...
Ylil. L. piti odotetun saarnan aiheesta kepeänä ei palvella ja terveenä ei mennä veksiin. (Eli yleiskielellä, teet miten päin tahansa, aina teet väärin, sillä veksissähän käy pelkkiä motivaatiovemppaajia...)
Pakkiruokaa, pakkiruokaa, pakkiruokaa. Myönnän, se alkaa olla aika pyllystä. Aina semmosta oksennuksen näköstä mössöä, joka ei sitten oikein maistu millekään. Ainoa postiivinen puoli pakkiruoassa on jälkkärit, joita on joka päivä, ja ne tuppaavat olemaan useimmiten jopa melko laadukkaita.
Ruokailuun liittyvä sattumus:
Alok. T. oli jakomiehenä linjastossa ja kun hän vihdoin pääsi puun juurelle ilmasuojaan evästämään, häntä rupesi kiusaamaan syksyllä valitettavan yleiset ampiaset. Alok. T. rupesi neiteilemään ja kiljui kurkku suorana: "Iik, amppari, mitä mä teen?! Mee pois mun ruoasta!", johon alik. S. totesi että "tehän olette sotilas, sissi(perkele), tappakaa se", mihin alok. T.:"Een mä ole, mä olen vaan linjastoneiti!" :D
Leirillä nukuttiin puolijoukkueteltassa, ensimmäisenä yönä kukaan ei tietenkään saanut pidettyä tulta kaminassa ja lyhtykin temppuili, joten teltta oli kylmä ja pimeä. Aamulla heräsin mielenkiintoiseen tilanteeseen. Olin nukkunut telttapatjani vieressä (jossa atlantin kokoinen lätäkkö yöllisen sateen jäljiltä) ja alik. L. toteaa kuivaan sävyyn "I, te ette sitten tule ensiyönä syliini nukkumaan!"
10.08.2010 TI
Todellista hajoilua huonosti menneen yön jälkeen. Heti aamusta kova luento ylil. L:tä aiheesta x, y ja z. Suunnilleen niin, että "Ryhmällä on pesäke, niin on myös syövällä."
Päivän aikana ihmeteltiin helikoptereita (Heko vasemmalla!), telamiinakujaa (varamiinoite) sekä mennä päristeltiin paukkupatruunoita koko rahan edestä ja ihmeteltiin bajamajalle pääsyn vaikeutta.
03.00-04.00 on maaginen tunti. Olen ollut jokaisella leirillä vartiossa juuri tuolloin. Tiistaista pitäisi olla paljon muutakin sanottavaa, mutta riittänee, jos totean, että oli ensimmäistä kertaa lähtö lähellä, hajoiluaste oli sen verran korkea.
11.08.2010 KE
Poterot täytettiin vaiuhtia pöks pöks.
Veksiin. Aamulla jalka ihan perskurkkanan kipeä. Toiminnat joihin kykenin: istuminen. Tuomio VPx2 ja VMTL.
12.08.2010 TO
Aamulla veksin kautta röntgeniin. EI MURTUMAA! (Siitäs saitte kaikki marssimurtuman ja E-papereiden manaajat!)
Aamulla hävinnyt tarranimilappu löytyi illalla... rintsikoista. Röntgenreissulla meni kuutisen tuntia ja loppupäivän käytin ihan vaan nukkumiseen (kuten keskiviikostakin suurimman osa ja perjantaista).
Kokelas: "I! Olette näemmä tehneet pinkan, vaikka olette VP!?"
Minä: "Joo, näin pääsi käymään, vaikka onhan toi vähän sunnuntaipinkka."
13.08.2010 PE
Kaikki normaalit ihmiset harjoittelivat maanantain Kaartin jääkärirykmentin vuosipäivän juhlaa varten, paitsi vempat, jotka siivosivat ja nukkuivat (tai ainakin allekirjoittanut harrasti jälkimmäistä.)
Päivän ohjelmassa oli myös verenluovutus (flunssaisena ei voinut osallistua... :/ ) ja valalaulun ja valavirren harjoittelua.
Paluu lomilta. Tällä kertaa ei mennyt viimetippaan, vaan olin ensimmäinen tuvassamme.
Matkalla portilta kasarmille bongasin perheen, joka oli tulossa uimasta. Perheen tarhaikäinen pikkupoika ei millään meinannut saada silmiään irti loma-asuisesta naistaistelijasta. Sain selkeästikin ensimmäisen ihailijan. ;)
03.08.2010 TI
Aamulla ohjelmassa ensimmäiset sulkeiset rynnäkkökiväärin kanssa. Eteen - vie! Olalle - vie!
Tupakaverilta kuultua:
Alik X: "Ei voi olla noin vaikeaa pitää sitä rynkkyä aloillaan! Se painaa naisten käsipainon verran ja jos joukossamme oleva nainen pystyy tähän, pitäisi teidänkin, miehet!"
Ruokailun jälkeen päivä jatkui suunnistuksella, jossa kävi tietysti perinteiset: ei se mitään parisuunnistusta ollut, vaan minä suunnistin ja viisi taistelijaa hölkyttelee perässä... No, hauskaa se oli siltikin.
Suunnistuksen jälkeen oli päivän kohokohta, uimataitotestit. Menimme MPKK:n "uimahalliin", joka siis käsittää yhden 25m altaan jossa kolme rataa, sekä naisten ja miesten pesutilat. Ohjelmassa oli vapaata polskimista ja saunomista, sekä itse asia - 200m uinti, josta 50m selkää, pysähtymättä.
Muutama sananen intin uimapuvuista:
Naisilla ne ovat mallia mamma ja miehillä mallia minimaalinen. Naisten uima-asu on alhaalta korkea (Baywatch-tyyliin) ja ylhäältä kaula-aukko on niin pieni, että siihen lähes kuristuu. Väriltään nämä ihanuudet ovat sähkönsinisiä, joten kaikki ruumiinkohoumat näkyvät iloisesti läpi. (Jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin pornothan ne ovat.)
Altaan reunalle piti ryhmittyä tiettyyn kellonaikaan mennessä ja muutamaa hetkeä ennen tätä kellonlyömää astelimme tyttöjen kanssa yhtenä naisena pois pukuhuoneen suojista. Miespuoliset taistelijatoverimme olivat jo tietenkin patistettu altaan reunalle, joten meidän viiden naisen riviä tuijotettiin avoimesti, pitkään ja hartaasti. Onneksi testiä valvova yliluutnantti tajusi ahdinkomme ja patisti meidätkin samaan muotoon.
Yllättävintä oli ehkä se, että myös alikersantit antoivat silmiensä levätä avoimesti sektoreilla naistaistelijat. Yliluutnatti taas oli korostetun "viileä". Alokkaiden tuijotuksen toki ymmärtää ihan hyvin, tilanne oli heille todennäköisesti ainoa laatuaan: yli 100 miestä pikkuspeedoissa ja viisi naista kutakuinkin pornoissa uimapuvuissa samassa tilassa.
Iltavapaalla matkatessani portille vastaan kävelee kolmen kokelaan ryhmä. Ensimmäinen vilkaisu: noi on varmaan jotain alokkaita. Toinen vilkaisu: mikä tuolla hihassa muuten kiiltää? Vieraita alikkejahan ei tarvitse tervehtiä...? Kolmas vilkaisu: OMG, NE ON KOKELAITA, NYT KÄTTÄ LIPPAAN NIIN KU OLIS JO! Kaksi kolmesta tervehtii lippaan vedolla takaisin... Ja sitten he tajuavat, etten tosissaan ole mikään Rouva IsoRouva, vaan alokas... :D (Joo, komppanialle on tullut aika reippaasti palautetta siitä, että tervehtiminen on laiskaa ja tervehdyskulttuuri muutenkin heikossa hapessa.)
Mukesissa oli huono salaattipäivä. Lounaalla ei ollut sitrus- ja tomaattiallergikolle syömäkelpoista salaattia eikä sitten tosissaan päivälliselläkään mitään allergiavaihtoehtoja tunnettu.
Kokelaat pitivät ensimmäiset iltavahvuuslaskennat ja pinkka- ja punkkatarkastukset.
Kokelas: "En muuten koskaan ole nähnyt näin hyviä pinkkoja."
Alik S: "Tällä tuvalla onkin koko komppanian särmimmät pinkat!"
04.08.2010 KE
Päivän ohjelmassa oli aamupalan jälkeen P2 Bravo koe, jossa kysyttiin muun muassa tykkäätkö "hakkailusta" ja "flirttailusta". Eli siis kysymykset olivat vähintäänkin aataminaikaisessa sanamuodossa.
Hulluustestin jälkeen otettiin taisteluvarustus kantoon ja suunnattiin kohti ampumarata-aluetta, jossa pysähdyttiin pakkiruokailemaan.
Havainto:
Ensimmäinen kerta tetsari päällä oli OMG-efektin luokkaa: "Eihän tän kanssa voi liikkua, täähän on tosi epämukava ja painaakin ikävästi vääristä paikoista." Nyt kun tetsarin heittää niskaan, se kulkee mukana siinä missä t-paita tai takki.
Ampumaradalla järkytys oli suuri, kun tauluista puuttuivat numerot 1-5. Ohjelmassa oli 2x3kpl kohdistuslaukauksia, joiden ampumista makuulta vaikeutti voimakas auringonpaiste. 2x5 laukauksen "kilpasarja" polvelta ammuttiin pilvisessä ja tuulisessa säässä, niin ei sitten sekään oikein putkeen mennyt. (Tulos: 44. Yhdeksän laukausta pahviläpyskässä, joista 6 maalitaulun alueella.) Ammuntojen välissä kysymykseni herra alikersantille ("Hra alik voinko käydä puskassa? Onko tässä aikaa?") aiheutti mitä hilpeimmän hohotuksen.
Jo parin viikon verran kipuillut päkiäni ärtyi ampumaradalla ja 2x400 buranan jälkeen totesin että veksi kutsuu huomenna.
05.08.2010 TO
Sataa. Ilmottauduin aamulla varuskuntasairaalaan ja odotin lääkärin vastaanotolle pääsyä 2h 15min. Lopputulos oli karu. Lääkäri epäili marssimurtumaa ja antoi 9xVMTL:ää eli vapautusta marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta aina 13. päivään asti. Aamun oppitunnit aiheesta tulevaisuus jäivät siis totaalisesti välistä.
Aamupäivän pyykinvaihto peruttiin ja taistelijatoverini joutuivat lankkaamaan tunnin kenkiään huolimatta siitä, että lankki oli loppu. Myöhemmin kävikin sitten ilmi, että pyykinvaihto pidetäänkin, joten pääsimme sittenkin vaihtamaan astetta haisemattomampiin tamineisiin.
Olen aloittanut uuden harrastuksen, joka on lappujen bongailu. Pyykinvaihdossa: "HUOM! Lukuisista kyselyistä huolimatta emme vaihda VITTU-nimistä tuotetta. Olkaa siis ystävällisiä ja lopettakaa tuotteen mainonta, sillä VITTU ei myöskään ole tulossa valikoimiimme. Ystävällisin terveisin: Varusvaraston väki".
Pinkka- ja punkka-aikaan käy ilmi järkyttäviä paljastuksia: Olen tupamme nuorin! En ole KOSKAAN, IKINÄ, MISSÄÄN ollut nuorin.
06.08.2010 PE
Koko päivän VMTL. Aamulla kavereilla oli taistelukoulutusta, vempat katsoo vierestä. Käsiteltiin etenemistapoja, aiheena myös taistelukoulutusrata, jota kysytään jossain kokeessa josta saa pisteitä ja joka on ihan hemmetin tärkeä. (Tähystä, ammu, tarkista lipas & tavarat, syöksy -> sama uusiks.)
Oppitunti leireilystä, jonka jälkeen liikuntakoulutusta, johon vempat eivät tietenkään osallistu. Alok. I määrättiin laskemaan alok. V:n Cooper-kierroksia ja alok. I välttyi näin komppanian siivoamiselta (45min).
Iltatoimien aikaan levoton meininki tuvassa. Huomasi, että on perjantai ja että leidit ois paljon mielummin pyörinyt jossain tuolla porttien ulkopuolella.
07.08.2010 LA
Edelleen VMTL. Aamupäivän ohjelmassa ensimmäisenä ammunnat, kohdistuslaukaukset makuulta 2x3, sitten makuulta 150 metristä 10 laukausta, lopputulos 84. Sitten 50 metristä viisi laukausta seisoen (asentoa ei oltu harjoiteltu kertaakaan aiemmin) ja viisi laukausta korkeasta polviasennosta. Lopputulos 68p. Yksi ohi taulun.
Ampumaradan jälkeen maastoruokailu ja rasteja käsikranaateista, telamiinasta ja kevyestä kertasingosta. Käsikranaattirastilla harjoiteltiin kranaatin laittamista kuljetuskuntoon ja ampumakuntoon, sekä käsikranaatin heittämistä seisten, korposta ja makuulta. (Joo-o, eihän se minnekään lentänyt. Kuolin, pum. Kuolin, pum. Kuolin, pumpum.)
Seuraavaksi tellurastilla harjoiteltiin kuopan kaivamista, sekä telamiinan oikeaoppista naamiointia. (MUISTAKAA TÄHYSTÄÄ!) Kesäkelillä tellu tulisi laittaa taistelukuntoon viidessä minuutissa ja purkaa (napata mukaan) minuutissa. Tellurasti oli pöljin. Äijät eivät tienneet minne tellunsa hautasivat ja sitten niitä etsittiin. Oikea telamiina on kuitenkin 10kg:n möhkäle, josta 9,5kg TNT:tä...
Kertasinkorasti oli hauskin. Singon kanssa näperreltiin urakalla ja rastin alikit olivat rentoja. Kevyen kertasingon toimintavalmiuteen ja kantovalmiuteen laittaminen on eh-dot-to-mas-ti tekniikkalaji. "Hentoisena" naisena en edes ollut viimeinen, enkä heikoin, siellä oli raavaampia jätkiä joilla oli vaikeuksia homman toteuttamisessa. Kerrankin tunsi itseni jossain asiassa taitavaksi.
Maastoruokailussa oli banaanijogurttia (alik. S:n lempparia!) ja laktoosivammaisille ei tietenkään ollut jogurttia (tai mitään muutakaan) ilman laktoosia.
08.08.2010 SU
Herätys epänormaaliin aikaan 7:30. Brunssin jälkeen ohjelmassa oli ampumaratareissu.
Kohdistukset normaalisti ja RK2, jonka tulos oli 80. Ampumaradalla kersantti painotti hirveästä kiireestä, ja olin hieman hämmentynyt kun hän rupesi käskemään meitä ampuma-asentoon ja lipasta kiinni, ennen kuin oli lipastettu. Katsoin kersanttia kuuleman mukaan tappavalla katseella ja ammunnan jälkeen kersantti totesikin: "Joo ja kersanttikin heräsi tähän päivään klo 10.20, kun I. katsoi tappavasti."
Ohjelma jatkui RK7 ammunnoilla joka suomeksi tarkoittaa kolmea lipasta, joissa jokaisessa kaksi patruunaa sekä kääntyviä maalitauluja. Ensimmäisellä kierroksella taulut olivat näkyvissä viisi sekuntia ja laukauksia tulisi olla kierroksen ja kahden lippaanvaihdon jälkeen taulussa kuusi. Toisella kierroksella taulut näkyy vain kolme sekuntia ja homma toimii samoin (taulut ovat piilossa 15 sekuntia). Viimeisellä kierroksella ammutaan kaksi laukausta viiden sekunnin tauluihin (eli laukaus laukas, taulut kääntyvät, lipas vaihtuu, laukaus laukaus, taulut kääntyvät, lipas vaihtuu ja sama vielä kertaalleen), mistä seuraa että maksimipistemäärän saavuttaa 18 osumalla, jos kaikki ovat taulussa. (Sillä ei siis ole merkitystä, onko osunut seiskaan vai kymppiin, kunhan iskemät ovat maalitaulumylpyrän sisällä.) Itse ammuin 14/18 ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.
Ampumaradan jälkeen ohjelmassa yllätys yllätys: tetsausta. VMTL:hän kävelee perässä kolme tuntia, mikä siis oli ihan hiivatin fiksua ottaen huomioon, että olin jalkavammainen.
Pakkipäivällisellä oli kerrankin kunnollista ruokaa, riisiä ja tomaattikastikkeessa lillutettuja siipikarjanpalasia. Itsehän olen allerginen tomaatille, joten lopputulos oli tietenkin mitä mielenkiintoisin: I. syö HK:n mikropyttipannuaterian mukesin salissa ja keskustelee keittäjän kanssa pitkään ja hartaasti aiheesta allergiaruokavaliot.
Illalla oli nätti rajunilma. Tytöt pelkäsivät kuollakseen ja puolet saharasta lensi pitkin saarta.
09.08.2010 MA
Mentiin leirille, jossa VMTL-taistelija ei tee yhtään mitään. Paitsi naamioriukuja, vesiputelintäyttöjä ja navesidontaa. Taistelijatoverini kaivoivat paita soijassa poteroita ja itse katson monttu auki vierestä miten kuudessa tunnissa putkahtelee toinen toistaan syvempiä seisomapoteroita...
Ylil. L. piti odotetun saarnan aiheesta kepeänä ei palvella ja terveenä ei mennä veksiin. (Eli yleiskielellä, teet miten päin tahansa, aina teet väärin, sillä veksissähän käy pelkkiä motivaatiovemppaajia...)
Pakkiruokaa, pakkiruokaa, pakkiruokaa. Myönnän, se alkaa olla aika pyllystä. Aina semmosta oksennuksen näköstä mössöä, joka ei sitten oikein maistu millekään. Ainoa postiivinen puoli pakkiruoassa on jälkkärit, joita on joka päivä, ja ne tuppaavat olemaan useimmiten jopa melko laadukkaita.
Ruokailuun liittyvä sattumus:
Alok. T. oli jakomiehenä linjastossa ja kun hän vihdoin pääsi puun juurelle ilmasuojaan evästämään, häntä rupesi kiusaamaan syksyllä valitettavan yleiset ampiaset. Alok. T. rupesi neiteilemään ja kiljui kurkku suorana: "Iik, amppari, mitä mä teen?! Mee pois mun ruoasta!", johon alik. S. totesi että "tehän olette sotilas, sissi(perkele), tappakaa se", mihin alok. T.:"Een mä ole, mä olen vaan linjastoneiti!" :D
Leirillä nukuttiin puolijoukkueteltassa, ensimmäisenä yönä kukaan ei tietenkään saanut pidettyä tulta kaminassa ja lyhtykin temppuili, joten teltta oli kylmä ja pimeä. Aamulla heräsin mielenkiintoiseen tilanteeseen. Olin nukkunut telttapatjani vieressä (jossa atlantin kokoinen lätäkkö yöllisen sateen jäljiltä) ja alik. L. toteaa kuivaan sävyyn "I, te ette sitten tule ensiyönä syliini nukkumaan!"
10.08.2010 TI
Todellista hajoilua huonosti menneen yön jälkeen. Heti aamusta kova luento ylil. L:tä aiheesta x, y ja z. Suunnilleen niin, että "Ryhmällä on pesäke, niin on myös syövällä."
Päivän aikana ihmeteltiin helikoptereita (Heko vasemmalla!), telamiinakujaa (varamiinoite) sekä mennä päristeltiin paukkupatruunoita koko rahan edestä ja ihmeteltiin bajamajalle pääsyn vaikeutta.
03.00-04.00 on maaginen tunti. Olen ollut jokaisella leirillä vartiossa juuri tuolloin. Tiistaista pitäisi olla paljon muutakin sanottavaa, mutta riittänee, jos totean, että oli ensimmäistä kertaa lähtö lähellä, hajoiluaste oli sen verran korkea.
11.08.2010 KE
Poterot täytettiin vaiuhtia pöks pöks.
Veksiin. Aamulla jalka ihan perskurkkanan kipeä. Toiminnat joihin kykenin: istuminen. Tuomio VPx2 ja VMTL.
12.08.2010 TO
Aamulla veksin kautta röntgeniin. EI MURTUMAA! (Siitäs saitte kaikki marssimurtuman ja E-papereiden manaajat!)
Aamulla hävinnyt tarranimilappu löytyi illalla... rintsikoista. Röntgenreissulla meni kuutisen tuntia ja loppupäivän käytin ihan vaan nukkumiseen (kuten keskiviikostakin suurimman osa ja perjantaista).
Kokelas: "I! Olette näemmä tehneet pinkan, vaikka olette VP!?"
Minä: "Joo, näin pääsi käymään, vaikka onhan toi vähän sunnuntaipinkka."
13.08.2010 PE
Kaikki normaalit ihmiset harjoittelivat maanantain Kaartin jääkärirykmentin vuosipäivän juhlaa varten, paitsi vempat, jotka siivosivat ja nukkuivat (tai ainakin allekirjoittanut harrasti jälkimmäistä.)
Päivän ohjelmassa oli myös verenluovutus (flunssaisena ei voinut osallistua... :/ ) ja valalaulun ja valavirren harjoittelua.
maanantai 2. elokuuta 2010
Lomilla jo toista kertaa :)
Muutama tarkennus liittyen edelliseen päivitykseen. Yksikköömme SPOLK:ista siirretty taistelija oli pyytänyt siirtoaan itse, koska SPOLK:issa ei ole puolen vuoden linjaa. Hänelle kuitenkin valkeni siirron jälkeen varsin pian, että armeija ei kuitenkaan taida olla hänen paikkansa ja motiivit sinne tulemiseen olivat myös ehkä hieman kyseenalaiset.
26.07.2010 MA
Aamupäivän aikana oli erilaisia rasteja. Aiheena pääasiassa ensiapu ja evakuoiminen.
Evakuoimisrasti oli ensimmäinen ja myös rankin rasti. Kokeilimme evakuioimista ensin maassa "soutuasennossa" toista raahaten, sitten seisoen, jolloin toinen on ihan rentona ja kuljetusote on kainaloiden alta otettu "halaamisote". Tämä oli mielestäni vaikein tapa.
Viimeiseksi kokeiltiin palomiesotetta, joka näytti järkyttävän raskaalta ja mielestäni oli hyvin epätodennäköistä että pystyisin siihen, mutta kävikin lopulta ilmi muutaman epäuskoisen yrityksen jälkeen, että palomiesotteella evakuoiminen olikin kaikista helpoin ja miellyttävin. Ainakin tällä kertaa yrittäminen palkittiin ja tuli mahtava olo itsensä ylittämisestä.
(Evakuoimisrastit pidettiin Saharassa, joten sitä hiekkaa sitten tosiaan löytyi vähän joka paikasta. Myös useimpien taistelijoiden housuntakamukset olivat enemmän ja vähemmän läikikkäät seuraavien päivien ajan, johtuen tutustumisesta kosteaan hiekkaan...)
Muita rastien aiheita olivat kylkiasento, painesiteen käyttö sekä tajuttoman ihmisen kohtaaminen. Nämä olivat fyysisesti hieman kevyempiä rasteja ja oli mukavaa, että evakuioimisrasti oli ensimmäisenä jolloin myös fyysisen ponnistelun myötä sai kroppansa hereille.
Päivän aikana oli myös hämmentävän tylsä luento aiheesta taistelumotivaatio (tai jotain sinne päin...) ja meille näytettiin hyvin propagandankatkuinen PV:n koulutusvideo kyseisestä aiheesta.
Oppitunnin jälkeen vedettiin vielä tetsarit niskaan ja taaperreettiin Saharan poikki pusikkoon puhdistamaan aseita. Hammasharja on erittäin mainio väline aseen sisuksiin eksyneen hiekan eliminoimiseen, suosittelen lämpimästi!
Päivän ikävät uutiset: Mulle osittain valkeni että lääkintäaliupseerius vois olla mun juttu. Mutta jottei elämä ois turhan ruusuista, mulle valkeni samantien myös se, että TUKIK ei tunne sellasta linjaa...
27.07.2010 TI
Ensimmäinen tetsauskerta.
Heti aamusta möngittiin Saharaan (AKE-maiharit jalassa, voi sitä riemua kun ylisuuret kumpparit sai jättää kaappiin!) ja harjoiteltiin yksittäisen taistelijan etenemistapoja: hiipien, kontaten, ryömien ja syöksyen. (Melkeen tuli lapsuus mieleen, tosin taaperona en kyllä kontannu rynkky kainalossa, onneksi. :D) Mustelmilta ei tosissaan vältytty ja lihasjumitusta illaksi oli tiedossa. Harjoittelimme myös jonkun verran etenemismuotoja ryhmissä ja pareittain.
Tänään oli kaksi maastoruokailua ja toinen ammuntakerta. Edellisissä ammunnoissa kymmenen laukauksen kilpasarja maaten jäi osaltani hieman laihaksi: kolme kutia taulussa, 10+7+6=23 (itselleni on vieläkin hieman mysteeri minne ne seitsemän muuta menivät...). Tällä kertaa meni onneksi jo paremmin. Ensimmäinen sarja: kaikki taulussa yht. 71 ja toinen jälleen kaikki taulussa yht. 84. Ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa ampuminenkin luonnistumaan.
Päivä kokonaisuutenaan oli useimpien mielestä melko rankka, mutta kyllähän siitä hyvin selvittiin.
28.07.2010 KE
Aamulla oppitunteja aiheesta taistelukoulutus, jonka jälkeen ohjelmassa majoitusharjoitus (majohajo). Oppitunneista yhden piti jo pitkään esiintuloaan odotuttanut ylil. L, josta olemme kuulleet jo jonkinmoista...
Oppituntien aikana tein järkyttävän yksinkertaisen havainnon, joka kuitenkin oli lievästi hämmentävä: liikunnalla käynnistetyt aamut alkavat paljon kivuttomammin ja muutenkin päivästä tulee miellyttävämpi kuin oppitunneilla alkaneet päivät, jotka käynnistyvät tahmeasti ja koko päivää leimaa vetelyys.
Majohajossa varustuksena yksittäisellä taistelijalla on tetsari, AKE-maiharit, kypärä, rynnäkkökivääri sekä reppu, jossa tuhottomasti tarpeetonta tavaraa (esim. pitkät vaihtokalsarit 2kpl ja kumisaappaat. Karvalakit ja villakaulurit saimme onneksi jättää kaappiin.) Tämän lisäksi kannossa oli myös joukkuekohtainen majoittautumisvälineistö. Omalla vastuullani olivat lyhtylaatikko, kirves, vesuri ja moska.
Edellä mainittu ylil. L vaati meitä sonnustautumaan henkilökohtaiseen varustukseen niin, että reput heitetään selkään etukautta, pään yli. Ensin meinasi tulla äippää ikävä, kun homma ei tahtonut millään luonnistua. Onneksi joukkuetoverini ystävällisesti huomasivat korjata käsieni asentoa (pidin olkahihnoista liian alhaalta kiinni) paremmaksi, jolloin homma alkoi luonnistua. Tämäkin on näemmä tekniikkalaji.
Matka majoittautumiskohteeseen (Mukesin takapiha...) oli lyhyt, mutta tavaroiden kantaminen tuotti tuskaa heikon oloni ja tahmeasti käynnistyneen päivän vuoksi. Perille päästyä rupesimme melkein heti ruokailupuuhiin ja oloni kohenikin huimasti.
Iltapäivän rastiaiheina olivat muun muassa teltan (sissi- ja puolijoukkue-) pystyttäminen, naamiointi, polttopuiden hakkaaminen, kaminan sytyttäminen ja lähivartiomiehen toiminta. Ryhmämme ei ollut mitenkään täydellinen ja ryhmätyön suhteen olisi ollut parantamisen varaa, mutta olisi meillä toki huonomminkin voinut mennä.
Satunnaisia huomioita telttareissusta:
Naiset eivät kuulemma käy kusella eivätkä varsinkaan paskalla. Naiset käyvät leirioloissakin "puuteroimassa nenää" tai "saniteettitiloissa". Kielenkäyttöni siis särähti miesten korvaan, vaikka siinä vieressä on juteltu pissakakkajuttuja jo pidempi tovi niin ei kuulemma sovi kommentoida keskustelua samaan sävyyn. Varsin huvittavaa.
Huolimatta siitä, että toimin lähivartiomiehen (naisen!) tehtävissä 03.00-04.00 sain nukuttua lähes 6h. Näin kolmatta yötä peräkkäin unta sopivan kokoisesta baretista...
29.07.2010 TO
Aamulla kaikki muut (paitsi minä) heräsivät ennen herätystä. (I:llä aikaa siirtyä pois teltasta henkilökohtaisine tavaroineen 4min. Suotavaa olisi myös olla pukeissa tuon aikamääreen sisällä.) Hitsin kiva hei.
Teltta purkuun, halot kantoon ja aamupalalle mars mars. Aikaa syödä 5min. Telttailualueen siivous ja kamat kantoon ja yksikön pihalle mars. Pientä steppailua ja rakkojen huoltoa, jonka jälkeen 7km marssi taisteluvarustuksessa. Allekirjoittaneella tällä hetkellä vasemmassa jalassa viisi ja oikeassa vaan neljä rakkoa. (Joo hei, käytin teknisiä vaellussukkia ja villasukkia ja omaan jalkaan muotoutuneita pohjallisia mut aina ei siltikään mee nallekarkit tasan.)
Marssi oli ihan ok, tosin aloitin sen tyylikkäästi jysäyttämällä rynkyn takatähtäimen voimallisesti leukaan, lopputulos oli turvonnut ja hieman verinen. (Joo, kandee olla tarkkana sen hihnan kanssa, kun kaivelee vesiputelia.) Maisemat oli hienoja ja mieli keveä, 7km ei tosissaan oo niin hajottava, kun esim 40km (tosin ilman kantamuksia). Vaikka faktahan on ylil. L:ää lainaten: matka ei tapa, vaan vauhti.
Marssin aikana harjoiteltiin viestintää avojonossa. Alik. O:n kalsareiden väriksi paljastuivat ruskeat raidat ja muutakin mielenkiintoista kävi ilmi. Rusinoita marssin aikana kului, mistä seurasi lievää biologista sodankäyntiä - kaasuvaara oli jatkuva.
Marssin jälkeen oli kaluston huoltoa, kuntopiiri sekä HENKILÖKOHTAINEN HUOLTO 2H! Ah sitä autuutta kun pääsi suihkuun ja tapetoimaan rakkuloita.
Tuvassamme tähän asti asustaneet alikersantit ja lääkintämiehet siirtyivät ylempiin kerroksiin ja saimme vihdoin oman tuvan! Illalla pinkat meni ekalla läpi ja kokelaat "esittäytyivät". Yksikössä soi Sillanpään marssilaulu joka olisi pitänyt osata perjantaina.
30.07.2010 PE
Päivä oli hieman levoton, tosin ohjelmaa ei ollut mitenkään älyttömän paljon, mutta selkeästi ilmassa havaittavissa lomien perään haikailua.
Aamupäivällä oli rasti ampuma-asennoista. Ensin kerrattiin ampuma-asentoa maaten, jonka jälkeen alettiin hioa ampuma-asentoa polvelta. (Voi elämä mikä kauhistus! Ei tosiaan ole luotu mun polville ja nilkoille!) Tuuli oli järkyttävän voimakas, joten uskoisin etten ollut ainut jolla tähtäin liikkui myös sivusuunnissa ylös-alas-liikkeen lisäksi...
Lounaan jälkeen oppitunti suunnistuksesta ja sen jälkeen sama käytännössä. Suunnistuksen jälkeen henkilökohtaista huoltoa sekä valmistautuminen teksiin (tupa-, kaappi- ja siisteystarkastus). Päivällisen jälkeen kävi käsky lomille mars.
Nyt siis vietetty ensimmäinen vlv jonka yhteydessä henkilökohtainen lomapäivä. Edessä kahden viikon kiinniolo, päivityksien saamiseen voi siis mennä tovi. Kiitos kannustavista kommenteista, toivottavasti jaksatte seurata kuulumisiani jatkossakin. Nyt suuntana taas paratiisisaari. :)
26.07.2010 MA
Aamupäivän aikana oli erilaisia rasteja. Aiheena pääasiassa ensiapu ja evakuoiminen.
Evakuoimisrasti oli ensimmäinen ja myös rankin rasti. Kokeilimme evakuioimista ensin maassa "soutuasennossa" toista raahaten, sitten seisoen, jolloin toinen on ihan rentona ja kuljetusote on kainaloiden alta otettu "halaamisote". Tämä oli mielestäni vaikein tapa.
Viimeiseksi kokeiltiin palomiesotetta, joka näytti järkyttävän raskaalta ja mielestäni oli hyvin epätodennäköistä että pystyisin siihen, mutta kävikin lopulta ilmi muutaman epäuskoisen yrityksen jälkeen, että palomiesotteella evakuoiminen olikin kaikista helpoin ja miellyttävin. Ainakin tällä kertaa yrittäminen palkittiin ja tuli mahtava olo itsensä ylittämisestä.
(Evakuoimisrastit pidettiin Saharassa, joten sitä hiekkaa sitten tosiaan löytyi vähän joka paikasta. Myös useimpien taistelijoiden housuntakamukset olivat enemmän ja vähemmän läikikkäät seuraavien päivien ajan, johtuen tutustumisesta kosteaan hiekkaan...)
Muita rastien aiheita olivat kylkiasento, painesiteen käyttö sekä tajuttoman ihmisen kohtaaminen. Nämä olivat fyysisesti hieman kevyempiä rasteja ja oli mukavaa, että evakuioimisrasti oli ensimmäisenä jolloin myös fyysisen ponnistelun myötä sai kroppansa hereille.
Päivän aikana oli myös hämmentävän tylsä luento aiheesta taistelumotivaatio (tai jotain sinne päin...) ja meille näytettiin hyvin propagandankatkuinen PV:n koulutusvideo kyseisestä aiheesta.
Oppitunnin jälkeen vedettiin vielä tetsarit niskaan ja taaperreettiin Saharan poikki pusikkoon puhdistamaan aseita. Hammasharja on erittäin mainio väline aseen sisuksiin eksyneen hiekan eliminoimiseen, suosittelen lämpimästi!
Päivän ikävät uutiset: Mulle osittain valkeni että lääkintäaliupseerius vois olla mun juttu. Mutta jottei elämä ois turhan ruusuista, mulle valkeni samantien myös se, että TUKIK ei tunne sellasta linjaa...
27.07.2010 TI
Ensimmäinen tetsauskerta.
Heti aamusta möngittiin Saharaan (AKE-maiharit jalassa, voi sitä riemua kun ylisuuret kumpparit sai jättää kaappiin!) ja harjoiteltiin yksittäisen taistelijan etenemistapoja: hiipien, kontaten, ryömien ja syöksyen. (Melkeen tuli lapsuus mieleen, tosin taaperona en kyllä kontannu rynkky kainalossa, onneksi. :D) Mustelmilta ei tosissaan vältytty ja lihasjumitusta illaksi oli tiedossa. Harjoittelimme myös jonkun verran etenemismuotoja ryhmissä ja pareittain.
Tänään oli kaksi maastoruokailua ja toinen ammuntakerta. Edellisissä ammunnoissa kymmenen laukauksen kilpasarja maaten jäi osaltani hieman laihaksi: kolme kutia taulussa, 10+7+6=23 (itselleni on vieläkin hieman mysteeri minne ne seitsemän muuta menivät...). Tällä kertaa meni onneksi jo paremmin. Ensimmäinen sarja: kaikki taulussa yht. 71 ja toinen jälleen kaikki taulussa yht. 84. Ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa ampuminenkin luonnistumaan.
Päivä kokonaisuutenaan oli useimpien mielestä melko rankka, mutta kyllähän siitä hyvin selvittiin.
28.07.2010 KE
Aamulla oppitunteja aiheesta taistelukoulutus, jonka jälkeen ohjelmassa majoitusharjoitus (majohajo). Oppitunneista yhden piti jo pitkään esiintuloaan odotuttanut ylil. L, josta olemme kuulleet jo jonkinmoista...
Oppituntien aikana tein järkyttävän yksinkertaisen havainnon, joka kuitenkin oli lievästi hämmentävä: liikunnalla käynnistetyt aamut alkavat paljon kivuttomammin ja muutenkin päivästä tulee miellyttävämpi kuin oppitunneilla alkaneet päivät, jotka käynnistyvät tahmeasti ja koko päivää leimaa vetelyys.
Majohajossa varustuksena yksittäisellä taistelijalla on tetsari, AKE-maiharit, kypärä, rynnäkkökivääri sekä reppu, jossa tuhottomasti tarpeetonta tavaraa (esim. pitkät vaihtokalsarit 2kpl ja kumisaappaat. Karvalakit ja villakaulurit saimme onneksi jättää kaappiin.) Tämän lisäksi kannossa oli myös joukkuekohtainen majoittautumisvälineistö. Omalla vastuullani olivat lyhtylaatikko, kirves, vesuri ja moska.
Edellä mainittu ylil. L vaati meitä sonnustautumaan henkilökohtaiseen varustukseen niin, että reput heitetään selkään etukautta, pään yli. Ensin meinasi tulla äippää ikävä, kun homma ei tahtonut millään luonnistua. Onneksi joukkuetoverini ystävällisesti huomasivat korjata käsieni asentoa (pidin olkahihnoista liian alhaalta kiinni) paremmaksi, jolloin homma alkoi luonnistua. Tämäkin on näemmä tekniikkalaji.
Matka majoittautumiskohteeseen (Mukesin takapiha...) oli lyhyt, mutta tavaroiden kantaminen tuotti tuskaa heikon oloni ja tahmeasti käynnistyneen päivän vuoksi. Perille päästyä rupesimme melkein heti ruokailupuuhiin ja oloni kohenikin huimasti.
Iltapäivän rastiaiheina olivat muun muassa teltan (sissi- ja puolijoukkue-) pystyttäminen, naamiointi, polttopuiden hakkaaminen, kaminan sytyttäminen ja lähivartiomiehen toiminta. Ryhmämme ei ollut mitenkään täydellinen ja ryhmätyön suhteen olisi ollut parantamisen varaa, mutta olisi meillä toki huonomminkin voinut mennä.
Satunnaisia huomioita telttareissusta:
Naiset eivät kuulemma käy kusella eivätkä varsinkaan paskalla. Naiset käyvät leirioloissakin "puuteroimassa nenää" tai "saniteettitiloissa". Kielenkäyttöni siis särähti miesten korvaan, vaikka siinä vieressä on juteltu pissakakkajuttuja jo pidempi tovi niin ei kuulemma sovi kommentoida keskustelua samaan sävyyn. Varsin huvittavaa.
Huolimatta siitä, että toimin lähivartiomiehen (naisen!) tehtävissä 03.00-04.00 sain nukuttua lähes 6h. Näin kolmatta yötä peräkkäin unta sopivan kokoisesta baretista...
29.07.2010 TO
Aamulla kaikki muut (paitsi minä) heräsivät ennen herätystä. (I:llä aikaa siirtyä pois teltasta henkilökohtaisine tavaroineen 4min. Suotavaa olisi myös olla pukeissa tuon aikamääreen sisällä.) Hitsin kiva hei.
Teltta purkuun, halot kantoon ja aamupalalle mars mars. Aikaa syödä 5min. Telttailualueen siivous ja kamat kantoon ja yksikön pihalle mars. Pientä steppailua ja rakkojen huoltoa, jonka jälkeen 7km marssi taisteluvarustuksessa. Allekirjoittaneella tällä hetkellä vasemmassa jalassa viisi ja oikeassa vaan neljä rakkoa. (Joo hei, käytin teknisiä vaellussukkia ja villasukkia ja omaan jalkaan muotoutuneita pohjallisia mut aina ei siltikään mee nallekarkit tasan.)
Marssi oli ihan ok, tosin aloitin sen tyylikkäästi jysäyttämällä rynkyn takatähtäimen voimallisesti leukaan, lopputulos oli turvonnut ja hieman verinen. (Joo, kandee olla tarkkana sen hihnan kanssa, kun kaivelee vesiputelia.) Maisemat oli hienoja ja mieli keveä, 7km ei tosissaan oo niin hajottava, kun esim 40km (tosin ilman kantamuksia). Vaikka faktahan on ylil. L:ää lainaten: matka ei tapa, vaan vauhti.
Marssin aikana harjoiteltiin viestintää avojonossa. Alik. O:n kalsareiden väriksi paljastuivat ruskeat raidat ja muutakin mielenkiintoista kävi ilmi. Rusinoita marssin aikana kului, mistä seurasi lievää biologista sodankäyntiä - kaasuvaara oli jatkuva.
Marssin jälkeen oli kaluston huoltoa, kuntopiiri sekä HENKILÖKOHTAINEN HUOLTO 2H! Ah sitä autuutta kun pääsi suihkuun ja tapetoimaan rakkuloita.
Tuvassamme tähän asti asustaneet alikersantit ja lääkintämiehet siirtyivät ylempiin kerroksiin ja saimme vihdoin oman tuvan! Illalla pinkat meni ekalla läpi ja kokelaat "esittäytyivät". Yksikössä soi Sillanpään marssilaulu joka olisi pitänyt osata perjantaina.
30.07.2010 PE
Päivä oli hieman levoton, tosin ohjelmaa ei ollut mitenkään älyttömän paljon, mutta selkeästi ilmassa havaittavissa lomien perään haikailua.
Aamupäivällä oli rasti ampuma-asennoista. Ensin kerrattiin ampuma-asentoa maaten, jonka jälkeen alettiin hioa ampuma-asentoa polvelta. (Voi elämä mikä kauhistus! Ei tosiaan ole luotu mun polville ja nilkoille!) Tuuli oli järkyttävän voimakas, joten uskoisin etten ollut ainut jolla tähtäin liikkui myös sivusuunnissa ylös-alas-liikkeen lisäksi...
Lounaan jälkeen oppitunti suunnistuksesta ja sen jälkeen sama käytännössä. Suunnistuksen jälkeen henkilökohtaista huoltoa sekä valmistautuminen teksiin (tupa-, kaappi- ja siisteystarkastus). Päivällisen jälkeen kävi käsky lomille mars.
Nyt siis vietetty ensimmäinen vlv jonka yhteydessä henkilökohtainen lomapäivä. Edessä kahden viikon kiinniolo, päivityksien saamiseen voi siis mennä tovi. Kiitos kannustavista kommenteista, toivottavasti jaksatte seurata kuulumisiani jatkossakin. Nyt suuntana taas paratiisisaari. :)
lauantai 24. heinäkuuta 2010
Ensimmäinen LOMA!
Jeps, elikkä ensimmäisille lomille päästiin nyt ja samoin ensimmäistä kertaa tietokoneelle kahteen viikkoon. (Sotilaskodin netti oli tietystikin rikki...)
12.07.2010 MA
Ensimmäinen päivä paratiisisaarella.
Bussissa 86 oli hikinen tunnelma ja kaksi muutakin jotka olivat matkalla palvelukseen. Jäimme bussin kyydistä portilla, josta matka jatkui pasilla (panssaroitu Sisu) kasarmialueelle. Täytettiin miljoonia lappusia ja siviilitavaramme tarkastettiin. Olin joukon ainoa nainen ja myös komppaniamme ensimmäinen, joten sain valita naistuvan parhaan punkka ja kaappipaikan.
Aluksi olo oli hieman epävarma, kun odottelin tupaamme muita naisia. Luulin jopa kahta nuorehkoa siivoojatarta alokkaiksi ja olin lähellä panikoida, koska he näyttivät tulevan jo hyvin juttuun keskenään. :D Kun joukkueemme loput viisi naisalokasta saapuivat lähempänä kello neljää olin jo saanut hermoni kasaan ja järkyttävän määrän varusteita.
Varusvarastolla käynti oli jo tapahtuma sinänsä. Matkalla varastolle kuulin kymmeniä "Aamuja!"-huutoja sekä sain perääni kiinnostuneita katseita. Nainen joukossa on selkeä vähemmistön edustaja. Varustesäkki (pyykkisäkki aka vauhtisäkki) oli, kuten kaikki jo tietävät aivan järkyttävän vaikean muotoinen ja tuskastuttavan työläs kantaa. Koska etenemiseni oli hidasta (mutta kuitenkin varmaa!) tuli eräs miesalokkaista auttamaan säkkini kannossa (en tiedä käskikö eräs alikersanteista häntä tekemään niin, vai tekikö hän näin oma-aloitteisesti, mutta etenemiseen saatiin lisää vauhtia, mikä lienee pääasia.)
Varusteet tarkastettiin ja sitten niitä alettiin tunkea kaappiin. Aluksi tehtävä tuntui mahdottomalta, mutta nyt jo viisastuneen voin kertoa, että kaappiin mahtuu jopa tuplasti enemmän tavaraa.
Kun muut mahtavista naisalokkaistamme pähkäilivät varustevuoren kanssa, sain itselleni tekemistä ja tunsin itseni hyödylliseksi, kun pystyin kertomaan heille, mitä tulee sijoittaa minnekin. Illalla nukkumaan mennessä olo oli jopa rauhallinen.
13.07.2010 TI
Oppitunteja, oppitunteja ja vielä kerran oppitunteja.
Päivä ei oikein sujunut, aivot toimivat tahmeasti ja ulkona oli älyttömän kuuma. Ilmassa lievää v*tutusta, joka todennäköisesti johtui järkyttävästä lähes migreeninomaisesta päänsärystä, mikä saattoi aiheutua kofeiinin puutteesta tai yleisestä kuumuudesta ja väsymyksestä.
Kersantti piti päivällä haastattelun, jota varten harjoiteltiin särmää toimistokäyttäytymistä (sinänsä ihan kivaa, päästiin pois luokkahuoneesta jossa ilma ei liiku mihinkään ja lähes 200 henkeä hikoilee tuntikausia vain pieniä taukoja välissä pitäen).
Illalla pinkan teko ei onnistunut likimainkaan niin sujuvasti kuin edellisenä iltana. (Myöhemmin toki selvisi missä kohtaa yritin tehdä sitä väärin ja nyt pinkan teko sujuu vaikka unissa.) Päänsärky ja henkinen hajoilu helpotti hyvin nukutun yön jälkeen ja seuraava päivä valkeni kaikin puolin kauniina.
Päivän lainaus
Eräs tupammen alikersanteista sanoi toiselle alikille: "Näkisittepä nää naiset! Nää on ihan vitun särmiä!"
14.07.2010 KE
Päivän ohjelmassa terveystarkastukset, kusitesti (kuten kauniisti sanotaan) ja rokotukset.
Tämä päivä oli muuten aivan loistava päivä, paitsi että jouduin "koholla" olevan verenpaineen vuoksi käymään uudestaan veksissä (varuskuntasairaala) ja missasin tutustumismarssin! (Se iloinen kävelytapahtuma jota kaikki olivat innolla odottaneet ja jossa muut oppivat metsään haihdu(?) -käskyn käsimerkin.)
Sain lempinimen: Pikachu. En tiedä johtuiko se lempinimestä vai mistä, mutta kaikki joukkueemme alikersantit tuntuivat jo osaavan nimeni.
15.07.2010 TO
Aamulla satoi, päivällä satoi ja tietysti aina silloin kun oltiin ulkona oli enemmän ja vähemmän inha ilma (ukkosti) ja sitten kun oltiin sisällä syömässä tai oppitunnilla aurinko helotti ylpeänä taivaalta... Noh, aina ei mene nallekarkit tasan ja sotilashan pitää huonosta säästä, koska vihollinen ei pidä.
Päivän aikana harjoiteltiin muun muassa järjestäytymistä ja istuttiin siivousoppitunnilla. Oppitunnin aikana allekirjoittaneella oli aivan jäätävä vessahätä (vettä täytyy hörppiä jatkuvasti ettei saa mitään lämpöhalvausta) ja sitä ohjeisusta oikeaoppisesta rätin heiluttamisesta vaan tuli ja tuli eikä se meinannut koskaan loppua (tähänastisista tapahtumista epämiellyttävin kokemus :D).
Päivällä oli myös ensimmäinen pyykinvaihto. Epäsopivat varusteet vaihdettiin sopiviksi ja sain vihdoinkin vyön joka ei jäänyt härpättämään housujen ympärille löysänä rinkulana! (Tiedän, se näytti tyhmältä! Tiesin sen jopa jo ennen sitä, kun eräs kersanteista suvaitsi siitä huomauttaa...)
Päivän kohokohta oli henkilökohtaisten rynnäkkökiväärien hakeminen tväl-varastolta (tväl=taisteluvälinemateriaali). Aseen piippuhan ei missään nimeessä saa dipata hiekkaan, mutta niin vain tietysti kävi. No ei tule toistumaan.
Illalla lähetin tekstiviestejä ja "vastaanottaja"-kohtaan kirjoitin automaattisesti koko ajan omaa sukunimeäni... ja sitten ihmeteltiin kun ei viestit lähde minnekään. :D
16.07.2010 PE
Päivän pääasialliseen sisältöön kuului rynnäkkökiväärin kanssa puuhastelu. Sitä purettiin osiin ja koottiin ja taas purettiin ja koottiin. Jos onnistui olemaan nopea (kuten itselleni kävi) se palkittiin ylimääräisillä purku- ja kokoamis-suorituksilla.
Aamupäivän rynnäkkökiväärirastilta juostiin suoraan valokuvaukseen. Kaikki tapahtui tietysti hirveällä kiireellä joten onnistuin taidokkaasti lykkäämään rynnäkkökiväärini telineeseen väärin päin ja siitä sain tietenkin kuulla sitten, kun kersantti myöhemmin laski aseita.
Sotilaspassia varten otettu valokuva oli (yllättäen...) ihan järkyttävä. Hyvä kun ehti jakkaralle istahtaa kun jo huudettiin seuraavaa. Peiliähän naamani ei ollut nähnyt koko päivään, joten en yhtään olisi ihmetellyt jos naamassa olisi ollut rantuja aseöljystä tai muusta vastaavasta (no ei onneksi ollut).
Päivän lainaus:
"Alokas I."
"Hra Alikersantti?"
"Teillä on muuten ihan helvetin hyvä pinkka!"
17.07.2010 LA Omaisten päivä
Aamu alkoi huonosti. Mukesissa (muonituskeskus) oli aamupalalla appelsiineja (olen järkyttävän allerginen sitrushedelmille ja jopa niiden tuoksulle) mikä siis tarkoitti kohdallani maanpäälistä hevettiä ja tuskaisaa oloa.
Päivä kuitenkin kääntyi paremmaksi, koska tiedossa oli omaisten tapaaminen. Edelleen jatkettiin harjoituksia rynnäkkökiväärin parissa. Komennot "Lukko - irroita!" ja "Lukko - kiinnitä!" tulivat enemmän kuin tutuiksi. Alik. S. piti meille oppitunnin hymyilemisestä. "Noniin, katsokaa nyt kaikki tänne," *hymyilee* "nyt kun olen opettanut teille miten hymyillään, sitä voidaan teiltä vaatia. Joten hymyilette samalla kun puratte sitä asetta! Jopa nauraminen on sallittua! Teidän täytyy nauttia siitä! Ja hymyilette erityisen leveästi silloin, kun laatikon kansi napsahtaa sormille..." :D
Iltapäivällä oli ihana nähdä omaisia. Ennen omaisten tapaamista oltiin tietysti siivottu oikein urakalla joten illan siivouspalvelu ei sitten mennytkään ihan putkeen koska puhtaita moppeja ja rättejä ei enää ollut tarjolla (viikonloppuna nääs ei ketään ollut niitä pesemässä...) ja likaisilla siivoaminen oli kuin olisi merivedellä koittanut sammuttaa janoaan.
Päivän lainaus
Alok. Ä: "Onko teillä sitten muut reiät menneet umpeen?"
18.07.2010 SU
Harjoiteltiin oikeaoppista ampuma-asentoa maastossa.
Maastoharjoituksen kesto: 6h, vessaanpääsymahdollisuudet 0 kpl. Puhdisteettiin aseet ensimmäistä kertaa (sain vihdoin pois ne hiekat jotka silloin torstaina jäivät ikävästi liekinsammuttimeen kun ase dippasi, vaikkei olisi saanut).
Ensimmäinen maastoruokailu. Linjasto liitää maastossakin ja korpo (korkea polviasento) tuli kaikille enemmän kuin tutuksi (kaikilla oli polvet mustelmilla...). Maastoruokailua hieman hankaloitti se, että ruokana oli keittoa ja olin unohtanu luhan (lusikka-haarukka) yksikköön, kuten yli puolet joukkueestamme. (Jepjep, ei taas menny ihan putkeen.)
19.07.2010 MA
Mun nimpparit, joita kukaan ei muistanut, tai sitten mun puhelin vaan päätti surutta sivuuttaa kaikki onnitteluviestit. (Se ei enää nykyään ole ihan täysissä hengen ja ruumiin voimissa joten sori kaverit jos en oo vastannu viesteihin...)
Koko päivä pelkkiä oppitunteja. Kävin hoitotunnilla hakemassa vähän käsirasvaa ja muuta tarpeellista sekä uusin kuulotestin joka oli terveystarkastuskerralla mennyt ihan päin hongistoa.
Tupamme ovi irtisanoi työsopimuksensa. Joten se on jatkuvasti joko täysin levällään tai sitten jakkaran avulla viritetty ulkopuolelta vain hieman raolleen. Kyllä, vaatteita on erikivaa vaihtaa, kun tuvan ovi ja ikkunat ovat auki.
Iltavapaalla ennen suihkuun menoa onnistuin taidokkaasti kaatamaan puoli pulloa shampoota pitkin ainoaa puhdasta t-paitaa ja pikkumustia (lyhyet shortsi-malliset urheiluhousut joissa tulee myös esiintyä ennen nukkumaan menoa esim. ohjatuilla ilta- ja aamutoimilla) sekä tuvan lattialle. Onneksi kukaan ei liukastunut.
Illalla osallistuin ylimääräiselle aseenkäsittelyoppitunnille jonka jälkeen oli ensimmäinen vapaaehtoinen iltapala. Iltapalalla tietysti mandariineja tarjolla. Ei hyvä, ei todellakaan.
Tänään oli se päivä, jolloin yrityksestä huolimatta jopa tahtimarssi meni ainakin allekirjoittaneen kohdalta ihan katastrofaalisen huonosti.
20.07.2010 TI
Aamu alkoi klo 06.00 pelastusharjoituksella. Ulkona oli järkyttävän kylmä vuodenaikaan ja aiempiin päiviin verrattuna. Pelastautumisharjoituksen jälkeen mentiin tavalliseen tapaan ohjatuille aamutoimille ja aamupalalle.
Koko päivä oli jotenkin todella väsynyt. Aamiaisen jälkeen oli asekoulutusta (tähtäysharjoituksia ja lipastamista) jotka suoritettiin yksikön takapihalla nurmikolla varjossa ja täysin hyttysettömässä maastossa. Allekirjoittaneella taas jäätävä vessahätä, mutta jotenkin en edes jaksanut lähteä vessaan.
Emme vielä oikeen täysin tule toimeen pikkuisen (RK 7.62) kanssa. Päivän saldo: kädet auki kolmesti, laastaria kaiveltiin kahdesti. "Herra alikersantti, onko teillä laastaria?"
Päivän ohjelmassa oli myös lounaan jälkeen lihaskuntotestit, jotka eivät menneet mitenkään kehuttavasti, varsinkin kun onnistuin reväyttämään vauhdittomassa pituushypyssä vasemman reiteni.
Illalla oli tähtäimensiirtokoulutus ja silmälasienvalintareissulla olleet tupalaiset kertoivat elämästä paratiisisaaren ulkopuolella. (Kuulemma tuijotuksia oli riittänyt, kun naiset olivat kurkkusalaateissa shoppailleet Itäkeskuksessa).
21.07.2010 KE
Päivä, jolloin olisi ollut Cooper, jos olisin siihen osallistunut. Noh, aamiaisen jälkeen totesin, että reisi on harvinaisen epänormaali ja veksi kutsuu. Sain kolme päivää VMTL:ää (vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta) ja Cooper jäi kävelemättä.
Sain veksistä kylmägeeliä (ah, mikä mainio keksintö!) ja parantelin tuvassa koipeani, kun tupaamme siirtyi "uusi" naistaistelija, joka oli aloittanut palveluksensa SPOLK:ssa.
Tuvan henki "vanhojen" alokkaiden kesken on nykyään aivan loistava ja tyttöjen keskuudessa ilmenee käsittämättömiä hysteerisiä hihityskohtauksia. Aamulla aikaa käytettiin jopa luvattoman paljon hiusten liisteröimiseen päätä myöten (hiusten ulkoasusta tuli tiistaina palautetta). Sain tilapäisen lempinimen: Geelikake. :D
Lounaan jälkeen oli ase- ja ampumakoulutusta, jossa muun muassa ammuttiin ensimmäistä kertaa paukkupatruunoilla. Maastossa oli kohdallani ihan jäätävä kraateri, eikä se siitä mihinkään siirtynyt vaikka siirsinkin telttapatjaani edemmäs ja kyynärpääni saivat tukea. (Siis ei tosissaan ollut mikään ergonomisen ampuma-asennon riemuvoitto tällä kertaa.)
Paukkupatruunoilla ampuessa on kaikista hämmentävintä se, ettei sitä säikähdä, kun itse ampuu, vaan sitä kun se naapuri siinä vieressä tusauttaa.
Mun peukalossa on edelleen maaginen kohta. Se aukeaa jokaisella kersantin pitämällä asekoulutuskerralla kun vedän liikkuvat taakse. (Kävin lauantaina Stadiumista ostamassa siihen ureiluteippiä ja myyjä kysyi "Mihin käyttötarkoitukseen se tulee, tuleeko se läpäläpä läpä vai läpäläpä läpä?" *Pitkä hiljaisuus* "Noh, kun mulla on sellanen ongelma, että tästä peukalosta *näytän sormeani* lähtee aina slaissi pois, kun rynkkyä käsitellessä vedän liikkuvat taakse." *Toinen pitkä hiljaisuus ja myyjän hämmentynyt katse* "Jaaha, vai niin, noh, eiköhän tämä siihenkin tarkoitukseen käy".)
Päivän yleisfiilis oli hieman väsynyt. Vemppamuodossa (vapautustaisetelijoiden muodostamassa ryhmässä) kulkiessa tuntee itsensä aina sairaammaksi, kuin oikeasti on - ehkä mielentila tarttuu.
Sipan (siivouspalvelu) jälkeen oli vapaaehtoista asekoulutusta, samasta aiheesta kuin päivälläkin. Olimme alokas R:n kanssa ainoat naistaistelijat, jotka lopulta päätyivät lähtemään koulutukseen asti. Voi luoja että meitä tuijotettiin! No, kaikki komppaniamme alkokkaat eivät ilmeisesti ole vielä tottuneet ajatukseen, että meitä naisiakin on.
Iltavapaalla säntäsimme lähes koko tuvan naisten voimin suihkuun ja sisään paukahti hämmentyneen näköinen miesalokas. Hän katsoi silmät suurina alastomia naistaistelijoita ja sai lopulta änkyttäen todettua, että oven lapussa lukee "yhteisköytössä" eikä "naisten käytössä", kuten siinä tietenkin olisi pitänyt lukea. Hän pakeni paikalta hysteerisen hihityksen saattelemana ja oletan, että muistamme jatkossa kääntää lapun aina tarpeen vaatiessa toisin päin...
22.07.2010 TO
SPOLK:ista siirretty naistaistelija lähti kotiin. Haettiin varusvarastolta lisää tavaraa ja se verenpaineseurannassa käynyt kaveri kantoi mun kanssa vauhtisäkit yksikön eteen. (Jouduin hieman varomaan sitä reittä.) Varusvarastolta saatiin muun muassa baretit (siis aivan järkyttävä päähine! Tai sitten mun pää ei vaan osaa sopeutua sen muotoon...) ja M05-maastokengät aka lomamaiharit.
Päivän ohjelmassa oli lisäksi luento päivystäjän toiminnasta ja käytännön rasti mm. paloturvallisuuteen liittyvistä asioista. Eli käytännössä kierrettiin jonossa yksikköä ja toistettiin periaatteella rikkinäinen puhelin mitä edellä ollut on sanonut ja eräs tietty palohälytin tuli kaikille varsin tutuksi... :D
Illalla pidettiin rasti tetsarin (taisteluvyö) pakkaamisesta ja voin kertoa, että hikihän siinä tuli, kun tavoiteaika on puoli minuuttia ja parhaimmillaankin koko tuvalla meni yhteensä yli puolitoista minuuttia.
VMTL:ää edelleen. Vemppaamisen ainoa hyvä puoli on se, että pääsee tutustumaan muihinkin, kun oman joukkueen jäseniin, joihin ei välttämättä muuten tutustuisi. 99% miessukupuolen edustajista, joiden kanssa olen jutellut, vaikuttavat harvinaisen fiksuilta ja asiallisilta. En tiedä johtuuko tämä ympäristöstä vai onko seuraani valikoitunut harvinaisen fiksuja yksilöitä, mutta oli miten oli, pidän asiaa ainoastaan positiivisena. (Kaikki pelottelut aiheesta "kuulet vaan kaikkia härskejä ja pervoja juttuja" olivat täysin liioiteltuja ja turhia, ainakin tähän astisten kokemusten perusteella.)
Ongelmia vessan kanssa. Äijät käy vieläkin paskalla siinä ainoassa kopissa jossa lukee "NAISTEN WC", ehkä siksi, että se on ainut jossa on aina paperia... mutta ärsyttävää se silti on. Heille on kuitenkin tarjolla kerroksessamme yhteensä 7 wc-koppia ja naisille on vain yksi.
Päivän lause
Kjääk S: "Pikachu, mä näin, kun te tulitte laittomasti sisään!"
23.07.2010 PE
Ensimmäiset ammunnat. Kaikki tiesivät että ne ovat tänään, mutta silti lievää levottomuutta oli ilmassa esimerkiksi aamupalapöydässä kun sitä aamupalaa syötiin (tai siis ei syöty vaan sen syömisen jälkeen ihmeteltiin) joku puoli tuntia, että miksi missää ei tapahdu mitään ja miksi vemppoja ei huudeta linjastoon.
No lopulta päästiin kuitenkin linjastoon (palauttamaan likaiset astiat) ja siitä hetimiten pikapuoliin mentiin elokuvasaliin jossa päivän aiheena oli P1 koe. Tämän jälkeen mentiin vauhdilla kasarmille keräämään kamppeita ammuntoja varten (sisälsi mm kaksi maastoruokailua).
Ammunnat ei tietenkään mennyt ihan putkeen ainakaan omalta osaltani, mutta kokemus oli hieno. Haaveilin puolet ajasta kylmästkä kokiksesta jäillä, aurinko helotti taivaalta viimeistä päivää ja ampumaradalla liihotteli parittelevia perhosia eikä hyttysen hyttystä missään. Ammuntojen jälkeen syötiin toinen maastoruokailuista ja sitten palattiin yksikköön puhdistamaan aseita ja odottamaan lomille pääsyä.
12.07.2010 MA
Ensimmäinen päivä paratiisisaarella.
Bussissa 86 oli hikinen tunnelma ja kaksi muutakin jotka olivat matkalla palvelukseen. Jäimme bussin kyydistä portilla, josta matka jatkui pasilla (panssaroitu Sisu) kasarmialueelle. Täytettiin miljoonia lappusia ja siviilitavaramme tarkastettiin. Olin joukon ainoa nainen ja myös komppaniamme ensimmäinen, joten sain valita naistuvan parhaan punkka ja kaappipaikan.
Aluksi olo oli hieman epävarma, kun odottelin tupaamme muita naisia. Luulin jopa kahta nuorehkoa siivoojatarta alokkaiksi ja olin lähellä panikoida, koska he näyttivät tulevan jo hyvin juttuun keskenään. :D Kun joukkueemme loput viisi naisalokasta saapuivat lähempänä kello neljää olin jo saanut hermoni kasaan ja järkyttävän määrän varusteita.
Varusvarastolla käynti oli jo tapahtuma sinänsä. Matkalla varastolle kuulin kymmeniä "Aamuja!"-huutoja sekä sain perääni kiinnostuneita katseita. Nainen joukossa on selkeä vähemmistön edustaja. Varustesäkki (pyykkisäkki aka vauhtisäkki) oli, kuten kaikki jo tietävät aivan järkyttävän vaikean muotoinen ja tuskastuttavan työläs kantaa. Koska etenemiseni oli hidasta (mutta kuitenkin varmaa!) tuli eräs miesalokkaista auttamaan säkkini kannossa (en tiedä käskikö eräs alikersanteista häntä tekemään niin, vai tekikö hän näin oma-aloitteisesti, mutta etenemiseen saatiin lisää vauhtia, mikä lienee pääasia.)
Varusteet tarkastettiin ja sitten niitä alettiin tunkea kaappiin. Aluksi tehtävä tuntui mahdottomalta, mutta nyt jo viisastuneen voin kertoa, että kaappiin mahtuu jopa tuplasti enemmän tavaraa.
Kun muut mahtavista naisalokkaistamme pähkäilivät varustevuoren kanssa, sain itselleni tekemistä ja tunsin itseni hyödylliseksi, kun pystyin kertomaan heille, mitä tulee sijoittaa minnekin. Illalla nukkumaan mennessä olo oli jopa rauhallinen.
13.07.2010 TI
Oppitunteja, oppitunteja ja vielä kerran oppitunteja.
Päivä ei oikein sujunut, aivot toimivat tahmeasti ja ulkona oli älyttömän kuuma. Ilmassa lievää v*tutusta, joka todennäköisesti johtui järkyttävästä lähes migreeninomaisesta päänsärystä, mikä saattoi aiheutua kofeiinin puutteesta tai yleisestä kuumuudesta ja väsymyksestä.
Kersantti piti päivällä haastattelun, jota varten harjoiteltiin särmää toimistokäyttäytymistä (sinänsä ihan kivaa, päästiin pois luokkahuoneesta jossa ilma ei liiku mihinkään ja lähes 200 henkeä hikoilee tuntikausia vain pieniä taukoja välissä pitäen).
Illalla pinkan teko ei onnistunut likimainkaan niin sujuvasti kuin edellisenä iltana. (Myöhemmin toki selvisi missä kohtaa yritin tehdä sitä väärin ja nyt pinkan teko sujuu vaikka unissa.) Päänsärky ja henkinen hajoilu helpotti hyvin nukutun yön jälkeen ja seuraava päivä valkeni kaikin puolin kauniina.
Päivän lainaus
Eräs tupammen alikersanteista sanoi toiselle alikille: "Näkisittepä nää naiset! Nää on ihan vitun särmiä!"
14.07.2010 KE
Päivän ohjelmassa terveystarkastukset, kusitesti (kuten kauniisti sanotaan) ja rokotukset.
Tämä päivä oli muuten aivan loistava päivä, paitsi että jouduin "koholla" olevan verenpaineen vuoksi käymään uudestaan veksissä (varuskuntasairaala) ja missasin tutustumismarssin! (Se iloinen kävelytapahtuma jota kaikki olivat innolla odottaneet ja jossa muut oppivat metsään haihdu(?) -käskyn käsimerkin.)
Sain lempinimen: Pikachu. En tiedä johtuiko se lempinimestä vai mistä, mutta kaikki joukkueemme alikersantit tuntuivat jo osaavan nimeni.
15.07.2010 TO
Aamulla satoi, päivällä satoi ja tietysti aina silloin kun oltiin ulkona oli enemmän ja vähemmän inha ilma (ukkosti) ja sitten kun oltiin sisällä syömässä tai oppitunnilla aurinko helotti ylpeänä taivaalta... Noh, aina ei mene nallekarkit tasan ja sotilashan pitää huonosta säästä, koska vihollinen ei pidä.
Päivän aikana harjoiteltiin muun muassa järjestäytymistä ja istuttiin siivousoppitunnilla. Oppitunnin aikana allekirjoittaneella oli aivan jäätävä vessahätä (vettä täytyy hörppiä jatkuvasti ettei saa mitään lämpöhalvausta) ja sitä ohjeisusta oikeaoppisesta rätin heiluttamisesta vaan tuli ja tuli eikä se meinannut koskaan loppua (tähänastisista tapahtumista epämiellyttävin kokemus :D).
Päivällä oli myös ensimmäinen pyykinvaihto. Epäsopivat varusteet vaihdettiin sopiviksi ja sain vihdoinkin vyön joka ei jäänyt härpättämään housujen ympärille löysänä rinkulana! (Tiedän, se näytti tyhmältä! Tiesin sen jopa jo ennen sitä, kun eräs kersanteista suvaitsi siitä huomauttaa...)
Päivän kohokohta oli henkilökohtaisten rynnäkkökiväärien hakeminen tväl-varastolta (tväl=taisteluvälinemateriaali). Aseen piippuhan ei missään nimeessä saa dipata hiekkaan, mutta niin vain tietysti kävi. No ei tule toistumaan.
Illalla lähetin tekstiviestejä ja "vastaanottaja"-kohtaan kirjoitin automaattisesti koko ajan omaa sukunimeäni... ja sitten ihmeteltiin kun ei viestit lähde minnekään. :D
16.07.2010 PE
Päivän pääasialliseen sisältöön kuului rynnäkkökiväärin kanssa puuhastelu. Sitä purettiin osiin ja koottiin ja taas purettiin ja koottiin. Jos onnistui olemaan nopea (kuten itselleni kävi) se palkittiin ylimääräisillä purku- ja kokoamis-suorituksilla.
Aamupäivän rynnäkkökiväärirastilta juostiin suoraan valokuvaukseen. Kaikki tapahtui tietysti hirveällä kiireellä joten onnistuin taidokkaasti lykkäämään rynnäkkökiväärini telineeseen väärin päin ja siitä sain tietenkin kuulla sitten, kun kersantti myöhemmin laski aseita.
Sotilaspassia varten otettu valokuva oli (yllättäen...) ihan järkyttävä. Hyvä kun ehti jakkaralle istahtaa kun jo huudettiin seuraavaa. Peiliähän naamani ei ollut nähnyt koko päivään, joten en yhtään olisi ihmetellyt jos naamassa olisi ollut rantuja aseöljystä tai muusta vastaavasta (no ei onneksi ollut).
Päivän lainaus:
"Alokas I."
"Hra Alikersantti?"
"Teillä on muuten ihan helvetin hyvä pinkka!"
17.07.2010 LA Omaisten päivä
Aamu alkoi huonosti. Mukesissa (muonituskeskus) oli aamupalalla appelsiineja (olen järkyttävän allerginen sitrushedelmille ja jopa niiden tuoksulle) mikä siis tarkoitti kohdallani maanpäälistä hevettiä ja tuskaisaa oloa.
Päivä kuitenkin kääntyi paremmaksi, koska tiedossa oli omaisten tapaaminen. Edelleen jatkettiin harjoituksia rynnäkkökiväärin parissa. Komennot "Lukko - irroita!" ja "Lukko - kiinnitä!" tulivat enemmän kuin tutuiksi. Alik. S. piti meille oppitunnin hymyilemisestä. "Noniin, katsokaa nyt kaikki tänne," *hymyilee* "nyt kun olen opettanut teille miten hymyillään, sitä voidaan teiltä vaatia. Joten hymyilette samalla kun puratte sitä asetta! Jopa nauraminen on sallittua! Teidän täytyy nauttia siitä! Ja hymyilette erityisen leveästi silloin, kun laatikon kansi napsahtaa sormille..." :D
Iltapäivällä oli ihana nähdä omaisia. Ennen omaisten tapaamista oltiin tietysti siivottu oikein urakalla joten illan siivouspalvelu ei sitten mennytkään ihan putkeen koska puhtaita moppeja ja rättejä ei enää ollut tarjolla (viikonloppuna nääs ei ketään ollut niitä pesemässä...) ja likaisilla siivoaminen oli kuin olisi merivedellä koittanut sammuttaa janoaan.
Päivän lainaus
Alok. Ä: "Onko teillä sitten muut reiät menneet umpeen?"
18.07.2010 SU
Harjoiteltiin oikeaoppista ampuma-asentoa maastossa.
Maastoharjoituksen kesto: 6h, vessaanpääsymahdollisuudet 0 kpl. Puhdisteettiin aseet ensimmäistä kertaa (sain vihdoin pois ne hiekat jotka silloin torstaina jäivät ikävästi liekinsammuttimeen kun ase dippasi, vaikkei olisi saanut).
Ensimmäinen maastoruokailu. Linjasto liitää maastossakin ja korpo (korkea polviasento) tuli kaikille enemmän kuin tutuksi (kaikilla oli polvet mustelmilla...). Maastoruokailua hieman hankaloitti se, että ruokana oli keittoa ja olin unohtanu luhan (lusikka-haarukka) yksikköön, kuten yli puolet joukkueestamme. (Jepjep, ei taas menny ihan putkeen.)
19.07.2010 MA
Mun nimpparit, joita kukaan ei muistanut, tai sitten mun puhelin vaan päätti surutta sivuuttaa kaikki onnitteluviestit. (Se ei enää nykyään ole ihan täysissä hengen ja ruumiin voimissa joten sori kaverit jos en oo vastannu viesteihin...)
Koko päivä pelkkiä oppitunteja. Kävin hoitotunnilla hakemassa vähän käsirasvaa ja muuta tarpeellista sekä uusin kuulotestin joka oli terveystarkastuskerralla mennyt ihan päin hongistoa.
Tupamme ovi irtisanoi työsopimuksensa. Joten se on jatkuvasti joko täysin levällään tai sitten jakkaran avulla viritetty ulkopuolelta vain hieman raolleen. Kyllä, vaatteita on erikivaa vaihtaa, kun tuvan ovi ja ikkunat ovat auki.
Iltavapaalla ennen suihkuun menoa onnistuin taidokkaasti kaatamaan puoli pulloa shampoota pitkin ainoaa puhdasta t-paitaa ja pikkumustia (lyhyet shortsi-malliset urheiluhousut joissa tulee myös esiintyä ennen nukkumaan menoa esim. ohjatuilla ilta- ja aamutoimilla) sekä tuvan lattialle. Onneksi kukaan ei liukastunut.
Illalla osallistuin ylimääräiselle aseenkäsittelyoppitunnille jonka jälkeen oli ensimmäinen vapaaehtoinen iltapala. Iltapalalla tietysti mandariineja tarjolla. Ei hyvä, ei todellakaan.
Tänään oli se päivä, jolloin yrityksestä huolimatta jopa tahtimarssi meni ainakin allekirjoittaneen kohdalta ihan katastrofaalisen huonosti.
20.07.2010 TI
Aamu alkoi klo 06.00 pelastusharjoituksella. Ulkona oli järkyttävän kylmä vuodenaikaan ja aiempiin päiviin verrattuna. Pelastautumisharjoituksen jälkeen mentiin tavalliseen tapaan ohjatuille aamutoimille ja aamupalalle.
Koko päivä oli jotenkin todella väsynyt. Aamiaisen jälkeen oli asekoulutusta (tähtäysharjoituksia ja lipastamista) jotka suoritettiin yksikön takapihalla nurmikolla varjossa ja täysin hyttysettömässä maastossa. Allekirjoittaneella taas jäätävä vessahätä, mutta jotenkin en edes jaksanut lähteä vessaan.
Emme vielä oikeen täysin tule toimeen pikkuisen (RK 7.62) kanssa. Päivän saldo: kädet auki kolmesti, laastaria kaiveltiin kahdesti. "Herra alikersantti, onko teillä laastaria?"
Päivän ohjelmassa oli myös lounaan jälkeen lihaskuntotestit, jotka eivät menneet mitenkään kehuttavasti, varsinkin kun onnistuin reväyttämään vauhdittomassa pituushypyssä vasemman reiteni.
Illalla oli tähtäimensiirtokoulutus ja silmälasienvalintareissulla olleet tupalaiset kertoivat elämästä paratiisisaaren ulkopuolella. (Kuulemma tuijotuksia oli riittänyt, kun naiset olivat kurkkusalaateissa shoppailleet Itäkeskuksessa).
21.07.2010 KE
Päivä, jolloin olisi ollut Cooper, jos olisin siihen osallistunut. Noh, aamiaisen jälkeen totesin, että reisi on harvinaisen epänormaali ja veksi kutsuu. Sain kolme päivää VMTL:ää (vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta) ja Cooper jäi kävelemättä.
Sain veksistä kylmägeeliä (ah, mikä mainio keksintö!) ja parantelin tuvassa koipeani, kun tupaamme siirtyi "uusi" naistaistelija, joka oli aloittanut palveluksensa SPOLK:ssa.
Tuvan henki "vanhojen" alokkaiden kesken on nykyään aivan loistava ja tyttöjen keskuudessa ilmenee käsittämättömiä hysteerisiä hihityskohtauksia. Aamulla aikaa käytettiin jopa luvattoman paljon hiusten liisteröimiseen päätä myöten (hiusten ulkoasusta tuli tiistaina palautetta). Sain tilapäisen lempinimen: Geelikake. :D
Lounaan jälkeen oli ase- ja ampumakoulutusta, jossa muun muassa ammuttiin ensimmäistä kertaa paukkupatruunoilla. Maastossa oli kohdallani ihan jäätävä kraateri, eikä se siitä mihinkään siirtynyt vaikka siirsinkin telttapatjaani edemmäs ja kyynärpääni saivat tukea. (Siis ei tosissaan ollut mikään ergonomisen ampuma-asennon riemuvoitto tällä kertaa.)
Paukkupatruunoilla ampuessa on kaikista hämmentävintä se, ettei sitä säikähdä, kun itse ampuu, vaan sitä kun se naapuri siinä vieressä tusauttaa.
Mun peukalossa on edelleen maaginen kohta. Se aukeaa jokaisella kersantin pitämällä asekoulutuskerralla kun vedän liikkuvat taakse. (Kävin lauantaina Stadiumista ostamassa siihen ureiluteippiä ja myyjä kysyi "Mihin käyttötarkoitukseen se tulee, tuleeko se läpäläpä läpä vai läpäläpä läpä?" *Pitkä hiljaisuus* "Noh, kun mulla on sellanen ongelma, että tästä peukalosta *näytän sormeani* lähtee aina slaissi pois, kun rynkkyä käsitellessä vedän liikkuvat taakse." *Toinen pitkä hiljaisuus ja myyjän hämmentynyt katse* "Jaaha, vai niin, noh, eiköhän tämä siihenkin tarkoitukseen käy".)
Päivän yleisfiilis oli hieman väsynyt. Vemppamuodossa (vapautustaisetelijoiden muodostamassa ryhmässä) kulkiessa tuntee itsensä aina sairaammaksi, kuin oikeasti on - ehkä mielentila tarttuu.
Sipan (siivouspalvelu) jälkeen oli vapaaehtoista asekoulutusta, samasta aiheesta kuin päivälläkin. Olimme alokas R:n kanssa ainoat naistaistelijat, jotka lopulta päätyivät lähtemään koulutukseen asti. Voi luoja että meitä tuijotettiin! No, kaikki komppaniamme alkokkaat eivät ilmeisesti ole vielä tottuneet ajatukseen, että meitä naisiakin on.
Iltavapaalla säntäsimme lähes koko tuvan naisten voimin suihkuun ja sisään paukahti hämmentyneen näköinen miesalokas. Hän katsoi silmät suurina alastomia naistaistelijoita ja sai lopulta änkyttäen todettua, että oven lapussa lukee "yhteisköytössä" eikä "naisten käytössä", kuten siinä tietenkin olisi pitänyt lukea. Hän pakeni paikalta hysteerisen hihityksen saattelemana ja oletan, että muistamme jatkossa kääntää lapun aina tarpeen vaatiessa toisin päin...
22.07.2010 TO
SPOLK:ista siirretty naistaistelija lähti kotiin. Haettiin varusvarastolta lisää tavaraa ja se verenpaineseurannassa käynyt kaveri kantoi mun kanssa vauhtisäkit yksikön eteen. (Jouduin hieman varomaan sitä reittä.) Varusvarastolta saatiin muun muassa baretit (siis aivan järkyttävä päähine! Tai sitten mun pää ei vaan osaa sopeutua sen muotoon...) ja M05-maastokengät aka lomamaiharit.
Päivän ohjelmassa oli lisäksi luento päivystäjän toiminnasta ja käytännön rasti mm. paloturvallisuuteen liittyvistä asioista. Eli käytännössä kierrettiin jonossa yksikköä ja toistettiin periaatteella rikkinäinen puhelin mitä edellä ollut on sanonut ja eräs tietty palohälytin tuli kaikille varsin tutuksi... :D
Illalla pidettiin rasti tetsarin (taisteluvyö) pakkaamisesta ja voin kertoa, että hikihän siinä tuli, kun tavoiteaika on puoli minuuttia ja parhaimmillaankin koko tuvalla meni yhteensä yli puolitoista minuuttia.
VMTL:ää edelleen. Vemppaamisen ainoa hyvä puoli on se, että pääsee tutustumaan muihinkin, kun oman joukkueen jäseniin, joihin ei välttämättä muuten tutustuisi. 99% miessukupuolen edustajista, joiden kanssa olen jutellut, vaikuttavat harvinaisen fiksuilta ja asiallisilta. En tiedä johtuuko tämä ympäristöstä vai onko seuraani valikoitunut harvinaisen fiksuja yksilöitä, mutta oli miten oli, pidän asiaa ainoastaan positiivisena. (Kaikki pelottelut aiheesta "kuulet vaan kaikkia härskejä ja pervoja juttuja" olivat täysin liioiteltuja ja turhia, ainakin tähän astisten kokemusten perusteella.)
Ongelmia vessan kanssa. Äijät käy vieläkin paskalla siinä ainoassa kopissa jossa lukee "NAISTEN WC", ehkä siksi, että se on ainut jossa on aina paperia... mutta ärsyttävää se silti on. Heille on kuitenkin tarjolla kerroksessamme yhteensä 7 wc-koppia ja naisille on vain yksi.
Päivän lause
Kjääk S: "Pikachu, mä näin, kun te tulitte laittomasti sisään!"
23.07.2010 PE
Ensimmäiset ammunnat. Kaikki tiesivät että ne ovat tänään, mutta silti lievää levottomuutta oli ilmassa esimerkiksi aamupalapöydässä kun sitä aamupalaa syötiin (tai siis ei syöty vaan sen syömisen jälkeen ihmeteltiin) joku puoli tuntia, että miksi missää ei tapahdu mitään ja miksi vemppoja ei huudeta linjastoon.
No lopulta päästiin kuitenkin linjastoon (palauttamaan likaiset astiat) ja siitä hetimiten pikapuoliin mentiin elokuvasaliin jossa päivän aiheena oli P1 koe. Tämän jälkeen mentiin vauhdilla kasarmille keräämään kamppeita ammuntoja varten (sisälsi mm kaksi maastoruokailua).
Ammunnat ei tietenkään mennyt ihan putkeen ainakaan omalta osaltani, mutta kokemus oli hieno. Haaveilin puolet ajasta kylmästkä kokiksesta jäillä, aurinko helotti taivaalta viimeistä päivää ja ampumaradalla liihotteli parittelevia perhosia eikä hyttysen hyttystä missään. Ammuntojen jälkeen syötiin toinen maastoruokailuista ja sitten palattiin yksikköön puhdistamaan aseita ja odottamaan lomille pääsyä.
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Se on menoa sit!
Huomenna kun mä herään, STJ näyttää nollaa.
Pakkaaminen niin ei oo mun juttu. Ainakaan jos saa itte päättää mitä ottaa mukaan. Mulla meni varmaan pari tuntia, että sain kaikki kamat kasaan ja tungettua kohtuu "pieneen" kassiin. Mukaan tuli vaikka mitä, enkä voi kuvitellakaan minkään olevan hyödytöntä. Jos toisin kuitenkin käy, niin saahan ne roinat aina tuotua kotiin tilaa viemästä...
Koska kaikki tahtoo kuitenkin aina tietää, että "Jännittääkö?", niin voin kertoa, että ei paljoa, mut pikkasen. Nyt on vielä sellanen kiva täpinä päällä, vähän niinku lapsena odottais joulua. :D Kattoo sitte huomenna ku istun bussissa että millanen tutina on. Vai oonko sittenkin kauhusta kankee. :D
Mut eiköhän tästä selviydytä. Aika monet muut on selvinny ennen mua ja tulee todennäkösesti pärjäämään myös mun jälkeen. Musta ainakin tuntuu, että kaikki tukijoukot liputtaa vahvasti mun pärjäämisen puolesta, että sieltä saa lisää uskoa itteensä jos välillä vaikka oma vähän hiipuis. Kiitos siis teille!
Ai niin, mulla on hienoinen ongelma. Millainen on etiketin mukainen pukeutuminen astuttaessa asepalvelukseen naisena heinäkuun helteillä?
Pakkaaminen niin ei oo mun juttu. Ainakaan jos saa itte päättää mitä ottaa mukaan. Mulla meni varmaan pari tuntia, että sain kaikki kamat kasaan ja tungettua kohtuu "pieneen" kassiin. Mukaan tuli vaikka mitä, enkä voi kuvitellakaan minkään olevan hyödytöntä. Jos toisin kuitenkin käy, niin saahan ne roinat aina tuotua kotiin tilaa viemästä...
Koska kaikki tahtoo kuitenkin aina tietää, että "Jännittääkö?", niin voin kertoa, että ei paljoa, mut pikkasen. Nyt on vielä sellanen kiva täpinä päällä, vähän niinku lapsena odottais joulua. :D Kattoo sitte huomenna ku istun bussissa että millanen tutina on. Vai oonko sittenkin kauhusta kankee. :D
Mut eiköhän tästä selviydytä. Aika monet muut on selvinny ennen mua ja tulee todennäkösesti pärjäämään myös mun jälkeen. Musta ainakin tuntuu, että kaikki tukijoukot liputtaa vahvasti mun pärjäämisen puolesta, että sieltä saa lisää uskoa itteensä jos välillä vaikka oma vähän hiipuis. Kiitos siis teille!
Ai niin, mulla on hienoinen ongelma. Millainen on etiketin mukainen pukeutuminen astuttaessa asepalvelukseen naisena heinäkuun helteillä?
perjantai 9. heinäkuuta 2010
STJ 3
Tänään on sitten viimeinen arkipäivä siviilissä. (Ja joidenkin onnettomien kotiutumispäivä... :D)
Kulunut viikko on mennyt viettäessä laatuaikaa ystävien kanssa ja hoidellessa siviiliasioita kuntoon.
Enää pitäis pestä pyykkiä ja väännätyttää silmälasien sankoja sellaseen asentoon että ne pysyis päässä eivätkä tuntuis näin järkyttävän epämukavilta...
En oikein tiedä pitäiskö tätä jotenkin panikoida etukäteen, ettei se sitten iske paikan päällä, mutta olo on ihan hämmentävän tyyni. Mukaan lähtevät tavarat pitäisi tietysti vielä pakata, niitä on nyt kertynyt aikamoinen läjä. Tulis jo se maanantai!
Kulunut viikko on mennyt viettäessä laatuaikaa ystävien kanssa ja hoidellessa siviiliasioita kuntoon.
Enää pitäis pestä pyykkiä ja väännätyttää silmälasien sankoja sellaseen asentoon että ne pysyis päässä eivätkä tuntuis näin järkyttävän epämukavilta...
En oikein tiedä pitäiskö tätä jotenkin panikoida etukäteen, ettei se sitten iske paikan päällä, mutta olo on ihan hämmentävän tyyni. Mukaan lähtevät tavarat pitäisi tietysti vielä pakata, niitä on nyt kertynyt aikamoinen läjä. Tulis jo se maanantai!
lauantai 3. heinäkuuta 2010
STJ 9
Kympit paukku sitte vikaa kertaa. Enää yhdeksän aamua. Käsittämätöntä.
Se on jännä, mitä ihmiset kysyy ensimmäisenä, kun kuulee, että mä lähden. Ventovierailla yleisin on "Ootsä nyt ihan tosissas?". Puolitutuilta kuulee yleisimmin (varsinkin miespuolisilta) "Mihin päin sä meet?" ja "Tuleeks susta spolle (sotilaspoliisi)?" Myös "Miksi?" oli melko yleinen, kun tää oli kaikille ihan uus juttu.
Monet tahtoo myös tietää, että pelottaako mua se, että se koko miljöö on niin tyystin erilainen kun siviilimaailmassa, että mitä jos mä en kertakaikkiaan vaan viihdy siellä. On tosi vaikeeta selittää, että toi on se ainut asia mistä mä viimeseks huolehdin.
Ulkopuolisille on vaikeeta selittää tätä varmuutta, mikä mulla on tän päätöksen takana. Mä olen hautonut ja miettinyt tätä niin monta vuotta ja niin monelta kantilta - miettien läpi miljoonia aiheeseen liittyviä asioita - että lopputulos on niinkin simppeli, että tätä on pakko yrittää. Mä katuisin lopun ikääni jos en kokeilis. Jos multa hajoo polvi tai nilkka tai pää, niin voin lohduttautua sillä, että mä yritin ja tein parhaani. Täytyy vaan toivoa, että pysyn kaikin puolin ehjänä. (Ja hei, siinä on se 45 päivän "koeaika" jollon kumpi tahansa, PV tai minä, voidaan irtisanoa tää sopimus. Mutta todellakin toivon, ettei niin käy.)
Tänään ois sitten ainakin näillä näkymin vika työpäivä. Ensviikolla pitäis vielä käydä ostamassa kaikkea Erittäin Tarpeellista ja ehkä pitää jossain jonkin sortin läksijäiset. Vähän myös mietityttää että mitä kaikkea mä oikeesti tarvitsen ja mitä oon ottamassa mukaan vaan koska luulen tarvitsevani...
Se on jännä, mitä ihmiset kysyy ensimmäisenä, kun kuulee, että mä lähden. Ventovierailla yleisin on "Ootsä nyt ihan tosissas?". Puolitutuilta kuulee yleisimmin (varsinkin miespuolisilta) "Mihin päin sä meet?" ja "Tuleeks susta spolle (sotilaspoliisi)?" Myös "Miksi?" oli melko yleinen, kun tää oli kaikille ihan uus juttu.
Monet tahtoo myös tietää, että pelottaako mua se, että se koko miljöö on niin tyystin erilainen kun siviilimaailmassa, että mitä jos mä en kertakaikkiaan vaan viihdy siellä. On tosi vaikeeta selittää, että toi on se ainut asia mistä mä viimeseks huolehdin.
Ulkopuolisille on vaikeeta selittää tätä varmuutta, mikä mulla on tän päätöksen takana. Mä olen hautonut ja miettinyt tätä niin monta vuotta ja niin monelta kantilta - miettien läpi miljoonia aiheeseen liittyviä asioita - että lopputulos on niinkin simppeli, että tätä on pakko yrittää. Mä katuisin lopun ikääni jos en kokeilis. Jos multa hajoo polvi tai nilkka tai pää, niin voin lohduttautua sillä, että mä yritin ja tein parhaani. Täytyy vaan toivoa, että pysyn kaikin puolin ehjänä. (Ja hei, siinä on se 45 päivän "koeaika" jollon kumpi tahansa, PV tai minä, voidaan irtisanoa tää sopimus. Mutta todellakin toivon, ettei niin käy.)
Tänään ois sitten ainakin näillä näkymin vika työpäivä. Ensviikolla pitäis vielä käydä ostamassa kaikkea Erittäin Tarpeellista ja ehkä pitää jossain jonkin sortin läksijäiset. Vähän myös mietityttää että mitä kaikkea mä oikeesti tarvitsen ja mitä oon ottamassa mukaan vaan koska luulen tarvitsevani...
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
STJ 12
Siviilissä tänään jäljellä: 12 aamua.
Jotenki on tosi vaikeaa ymmärtää, että näitä aamuja on oikeesti enää jäljellä vaan kourallinen. Välillä tulee sellanen olo, että apua, mihin soppaan mä taas oon menny lusikkani työntämään, mutta jos miettii millanen olo ois pelkästään se lusikka kädessä ilman mitään soppia, niin heti helpottaa ja tulee semmonen "mä tein oikeen päätöksen"-olo.
Urheilurintamalla olen ollut tosi laiska ja saamaton. Aamut ei todellakaan ole kulunut salilla vaan ihan omassa sängyssä nauttien siitä, että vielä ei oo pakko nousta ylös.
Kävin maanantaina kampaajalla ja lähes kaikkien tuttavieni kauhuksi jo ennenstään vähäisistä haituvista lähti puolet pois. Käytännöllisyys kunniaan.
Keskustelu kampaajalla:
Kampaaja: "Mites täältä niskasta, kuinka pitkäks jätetään?"
Minä: "Nooh, eikai sinne paljoo tartte, kasvaahan se kuitenkin nopeesti"
Sakset: "Naks, naks, naks"
K: "No entäs nää pulisongit, näitäkään ei varmaan tartte, toimii tää ilmankin...?"
M: "Joo, anna mennä"
S: "Naks, naks"
K: "Mites sitte tää otsatukka? *pyörittää kasaan valmiina leikkaamaan*"
M: "Joo, noh..."
S: "Naks"
M: "Ei sitä varmaan paljoo tarvii jättää... Oho, sä leikkasitkin jo!" :D
Jotenki on tosi vaikeaa ymmärtää, että näitä aamuja on oikeesti enää jäljellä vaan kourallinen. Välillä tulee sellanen olo, että apua, mihin soppaan mä taas oon menny lusikkani työntämään, mutta jos miettii millanen olo ois pelkästään se lusikka kädessä ilman mitään soppia, niin heti helpottaa ja tulee semmonen "mä tein oikeen päätöksen"-olo.
Urheilurintamalla olen ollut tosi laiska ja saamaton. Aamut ei todellakaan ole kulunut salilla vaan ihan omassa sängyssä nauttien siitä, että vielä ei oo pakko nousta ylös.
Kävin maanantaina kampaajalla ja lähes kaikkien tuttavieni kauhuksi jo ennenstään vähäisistä haituvista lähti puolet pois. Käytännöllisyys kunniaan.
Keskustelu kampaajalla:
Kampaaja: "Mites täältä niskasta, kuinka pitkäks jätetään?"
Minä: "Nooh, eikai sinne paljoo tartte, kasvaahan se kuitenkin nopeesti"
Sakset: "Naks, naks, naks"
K: "No entäs nää pulisongit, näitäkään ei varmaan tartte, toimii tää ilmankin...?"
M: "Joo, anna mennä"
S: "Naks, naks"
K: "Mites sitte tää otsatukka? *pyörittää kasaan valmiina leikkaamaan*"
M: "Joo, noh..."
S: "Naks"
M: "Ei sitä varmaan paljoo tarvii jättää... Oho, sä leikkasitkin jo!" :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)